Peter Lovesey
Käsi krokotiilialtaassa
WSOY 1978 – Sapo 225
Mad Hatter’s Holiday 1973
”Peter
Lovesey on niitä harvinaisia dekkarikirjailijoita, jotka kuvaavat
mennyttä aikaa – 1800-luvun Englantia. Hänen romaaninsa ovat ajan- ja
tapainkuvauksinakin täynnä mainioita yksityiskohtia. Tätä kirjaa on
pidetty hänen parhaanaan.
Herra Moscropilla on erikoislaatuinen
harrastus: ihmisten tarkkaileminen kiikarilla. Brightonin
kylpyläkaupungin vilkas rantaelämä tarjoaakin tähän oivat
mahdollisuudet. Hänen mieltään kiehtoo salaperäinen Protheron perhe,
varsinkin upea Zena Prothero. Tahtomattaan herra Moscrop tempautuu
mukaan mieltäkuohuttavaan seikkailuun, kun akvaarion krokotiilialtaasta
löytyy ihmisen käsi. Vähä vähältä paljastuu dramaattinen
tapahtumavyyhti, joka on johtanut epätoivoiseen tekoon. Ja kun juttu on
selvitetty, Lovesey on tutustuttanut lukijansa moniin viktorianaikaisiin
nautintoihin – luvallisiin ja luvattomiin.”
Kirjassa on mukavan
outo heppu päähenkilönä. Hepun edesottamuksia kuvataan paljon, poliisin
(Cribb ja Thackeray) tutkimusten jäädessä vähemmälle. Kesäisen
rantaloman tunnelma Brightonissa välittyy elävästi. Loveseyn parhaita
kirjoja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979:
”Loveseyn varsinainen kirjailijanoivallus on ollut perehtyminen viime
vuosisadan loppupuolen englantilaiseen elämänmuotoon ja erityisesti
silloin muodissa olleisiin urheilulajeihin, sillä niiden avulla hän on
onnistunut luomaan persoonallista ominaisväriä aikaisemmin
suomennettuihin dekkareihinsa. Tällä kertaa seuraillaan yli puolen välin
kirjaa originellin miekkosen kiikarin linssin lävitse erään perheen
lomanviettoa Brightonin suositussa kylpyläkaupungissa noihin aikoihin
ennen kuin päästään kiinni varsi-naiseen juoneen, perheessä tapahtuvaan
rikokseen ja murhenäytelmään. Ajan- ja tapainkuvauksessa ei nyt ole
samaa kiinnostavuutta, sillä vastaavia kylpyläkuvauksia on viljalti ja
paremmin kerrottuja, Lukija ennättää siis pahasti pitkästyä, ja sehän on
pahinta mitä dekkarin suhteen voi tapahtua. Ihmettelenpä, kuka
takakannen mukaan on mahtanut pitää tätä Loveseyn parhaana teoksena.”
Peter Lovesey
Dynamiittia, dynamiittia
WSOY 1979 – Sapo 232
Invitation to a Dynamite Party 1974
”Dynamiittiliiga
räjäyttelee julkisia rakennuksia Lontoossa vuonna 1884. Itse Scotland
Yardistakin löytyy pommi, jolloin aletaan epäillä jonkun poliiseista
auttavan anarkisteja. Komisario Cribb saa erikoistehtävän soluttautua
liigaan lahjomalla petturiksi epäillyn konstaapelin. Kun Cribb kuulee
kenestä on kyse, hän ei ole uskoa korviaan. Thackeray, hänen entinen
lahjomaton apulaisensako lähtisi rikollisten kelkkaan! Viktoriaaniseen
aikaan erikoistunut mainio englantilainen dekkarintekijä Lovesey on
ennenkin pannut komisario Cribbin selvittämään mitä hankalimpia ja
eriskummallisimpia rikoksia, viimeksi Sapossa nimeltä Käsi
krokotiilialtaassa. Mutta nyt sankarimme vastassa ei olekaan mikä
tahansa kopla tai nurkkamurhaaja, vaan kokonainen salaliitto, joka on
päättänyt riistää Irlannin Hänen Majesteettinsa määräysvallasta.”
”Pommihyökkäykset
Lontoon julkisiin rakennuksiin jatkuivat vuoteen 1885. Kolme
Clan-na-Gaelin asiamiestä räjähti kappaleiksi yrittäessään lennättää
London Bridgen ilmaan alhaalta käsin; Gower Streetin maanalaisen
asemalla räjähti; ja tammikuun 24.päivänä tapahtui kolme samanaikaista
pommihyökkäystä: Lontoon Towerin Valkoisessa tornissa, Westminister
Hallissa ja alahuoneen parlamenttirakennuksessa. Dynamiitti teki
melkoisia tuhoja kaikissa kolmessa kohteessa. … Vuoteen 1887 mennessä
Scotland Yard oli onnistunut soluttautumaan klaaniin ja kuningatar
Victorian hallituskauden 25-vuotisjuhlan yhteyteen suunniteltu tihutyö
pystyttiin tekemään tyhjäksi. Klaanin asiamiehet pidätettiin. Kirjassa
kuvattu sukellusvene Holland sai alkunsa klaanin taistelurahaston turvin
ja Holland VIII katsottiin historian ensimmäiseksi luotettavaksi
sukellusveneeksi. Yhdysvaltain laivasto alkoi tuottaa niitä vuonna 1900.
Vickersin rakentamat ensimmäiset englantilaiset sukellusveneet olivat
Hollandin mallin mukaisia ja Saksan U-veneet ensimmäisessä
maailmansodassa oli rakennettu saman periaatteen mukaan.”
Mukava
ja jännittävä tarina. Tapahtumat sijoittuvat siis todellisiin
puitteisiin. Vanhaa Lontoota kuvataan mukavasti. Hieno kirja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1979:
”Dynamiittia, dynamiittia on Peter Loveseyn (s. 1936) ilmiömäisen
nopeasti kielellemme kääntyvän tuotannon tyyppiesimerkki,
viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva historiallinen dekkari, jossa
ajankuvaukseen on kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin itse
jännitysainekseenkin. Yhdistelmä toimii jo neljännen kerran varsin
hyvin, mutta mitä vakavammista (ja yhä ajankohtaisista) asioista - tällä
kertaa pommiattentaateista - on kyse, sitä enemmän ainakin minä
kaipaisin kirjailijalta eläytymistä paitsi aikakauteen myös siinä
toimiviin ihmisiin. Tässä suhteessa Dynamiittia, dynamiittia on aika
sovinnainen mustavalkotuote. - Muuten: miksi Loveseyn ilmeinen oppi-isä,
historiallisenkin dekkarin mestari John Dickson Carr on meillä kokonaan
unohdettu?”
Peter Lovesey
Hoippuen kohti kuolemaa
WSOY 1971 – Sapo 129
Wobble to Death 1970
”Kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut Islingtonin jättiläishallissa 1879. Karski ammattilaisjoukko hoippuu kierros kierrokselta, jalat verille hiertyneinä kohti määränpäätä ja voittajalle luvattua ruhtinaallista palkintoa. Vedonlyöjät ja reportterit kärkkyvät apajaansa, valmentajat kyräilevät toisiaan. Kaasulamppujen kelmeässä valossa hahmot sekoittuvat hikiseksi massaksi. Kukaan tuskin huomaa kun yksi juoksijoista lyyhistyy radalle. Voittajaehdokas on poissa pelistä. Vedonlyöjien reseptit sekoavat, mutta liiankin monella on syytä iloon. Tosipohjaisiin puitteisiin sijoittuva ’urheilusapo’ tarjoaa lukijalle epätavallisen yhdistelmän kilpailun jännitystä ja rikosten raakuutta, englantilaispoliisien lyömätöntä taktikointia ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa. Tällä teoksella Lovesey voitti 1969 Macmillianin ja Pantherin järjestämän kilpailun vuoden parhaasta esikoisdekkarista.”
Tekijän huomautus: Sir John Astley alkoi pitää kuuden päivän ”kulkekaa niin kuin haluatte” –kilpailuja – eli ’hoippumisia’ – maaliskuussa 1878, ja niistä tuli kahdeksankymmenluvulla hyvin suosittuja Atlannin molemmin puolin. Englantilainen George Littlewood saavutti New Yorkissa vuonna 1888 ennätystuloksen 623 ja 2/3 mailia siitä huolimatta että hänen jalkansa paloi hänen alkoholikylpynsä sytyttyä tuleen kilpailujen aikana. Vuonna 1966 fysiologi BB.Lloyd kirjoitti Advancement of Science –lehdessä että Littlewoodin uroteko on ”ehkä suurin jatkuva ponnistus mihin ihmisruumis pystyy”.
Mielenkiintoista ajankuvaa, mutta murhien selvittely jää jotenkin vaisuksi. Pääosissa ylikonstaapeli Cribb ja konstaapeli Thackeray.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1972: ”Tämän dekkarin aihe - Islingtonin jättiläishallissa pidetyt kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut v. 1879 ja niiden kestäessä sattuneet murhat - on sinänsä niin virkistävän uusi, että suuren dekkarikilvan ensisija on ymmärrettävä. Tekijä kertoo kiinnostavaa tietoa näiden todellisuudessa toimenpantujen merkillisten urheilukilpailujen luonteesta ja kulusta ja sujuttaa murhat mukaan kuvitteellisiksi jännitysmausteiksi sangen luontevasti. Alku on dekkariksi hitaanlainen ja liiankin kuvaileva, mutta ajan oloon tämmöinen epäurheilullinen naiseläjäkin huvittuu sentään kohtuullisesti mukaan kirjan viktoriaanisen ajan kilpailunhenkeen ja rikosselvittelyyn.”
Peter Lovesey
Salapoliisi silkkipöksyissä
WSOY 1978 – Sapo 221
The Detective Wore Silk Drawers 1971.
“Nyrkkitappelu ilman hansikkaita on veristä peliä. Siksi tämä urheilulaji kiellettiinkin Englannissa jo 1860-luvulla. Mutta sitä jatkettiin salaa. Thamesista kalastettu nyrkkitappelijan päätön ruumis saa komisario Cribbin ottamaan selvää, mitä näissä rähinäsakin ja vedonlyöjien rakastamissa laittomissa matseissa oikein tapahtuu. Hän lähettää nuoren vahvan poliisin Henry Jagon itse suden suuhun, muka valmennettavaksi pugilistien salaiselle harjoitusleirille. Täältäkö ratkaisu päättömän ruumiin arvoitukseen?”
Ei parasta Loveseytä, mutta hyvä jännäri kuitenkin. Tässä jää salapoliisin työ nyrkkeilykuvausten varjoon.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1978: ”Lovesey on keksinyt jo historiaan jääneistä urheilumuodoista ihan käyttämättömän dekkarimaaston, jossa liikkuu tällä kertaa rehevämmin ja rivakammin kertojantaidoin kuin historiallisiin englantilaisiin kävelykilpailuihin paikallistetussa aikaisemmin suomennetussa dekkarissaan. Tapahtuma-aika on v. 1880, ja juoni on punottu Englannissa tuolloin jo virallisesti kiellettyjen, mutta salassa sitäkin suositumpien, ilman nyrkkeilyhansikkaita käytyjen nyrkkitaistelujen lukemiin. Niihin osallistujia valmennettiin rankoin menetelmin, vedonlyönnissä liikkui viljalti rahaa, kilpailua tultiin katsomaan lähinnä veren näkemisen toivossa. Lovesey saa siten tavallaan oikeutuksen väkivaltaisten tappelukohtausten kuvaamiseen, mutta onnekseen hänellä on kykyä muuhunkin ajankuvaan, jopa hienoiseen huumoriin poliisimiesten suhteita värittäessään.”
Peter Lovesey
Oma henki kullan kallis
WSOY 1994 – Sapo 379
A case of spirits 1975
”Outoja asioita tapahtuu Lontoossa kokoontuvan spiritistipiirin ympärillä. Jäsenten kodeista katoaa arvottomia taide-esineitä, vihaiset henget pommittavat istunnoissa osanottajia appelsiineilla ja lopulta piirin johtohahmo, lupaava nuori meedio, liittyy hämärissä olosuhteissa suureen enemmistöön eli kuolee. Scotland Yardin etsivät Cribb ja Thackeray joutuvat nielemään epäuskonsa tunkeutuessaan henkimaailman syövereihin.”
Hyvin kerrottu mielenkiintoinen tarina. Cribb joutuu hankalaan tilanteeseen esimiehensä komisario Jowettin puuttuessa tapahtumiin. Onneksi kirjailija käsittelee aihetta vieno virne suupielessään ja paljastaa tämän tyyppisen toiminnan todelliset kasvot.
Peter Lovesey
Vahakuva
WSOY 1982 – Sapo 275
Waxwork 1978.
”Kunniallinen viktoriaaninen lady Miriam Cromer näyttää tunnustuksensa perusteella olevan murhaaja. Hänet tuomitaan hirtettäväksi. Mutta hänen käytöksensä kuolemansellissä on outoa: Hän on hämmästyttävän peloton ja rauhallinen. Vielä oudompaa seuraa, kun sisäasiainministeriöön lähetetään valokuva, joka tekee koko tunnustuksen epäilyttäväksi. Poliisiviranomaiset eivät pidä jälkipuinnista, mutta asia on tutkittava uudestaan. Vanha tuttu komisario Cribb kutsutaan töihin. Härkäpäisen Cribbin tutkimukset eivät helpota poliisien oloa. Mitä pidemmälle ja syvemmälle hän pääsee tutkiessaan murhaan sekaantuneiden ihmisten taustaa, sitä arvoituksellisemmaksi juttu muuttuu.”
Loveseyn mainio komisario Cribb penkoo taas 1800-luvun Englantiin sijoittuvaa juttua. Nyt pidetäänkin lukijaa jännityksessä loppusivuille asti! Mukavaa ajankuvaa ja viihdyttävää luettavaa.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1983: ”Peter Lovesey (s. 1936) on Englannin 1970-luvun dekkarikirjailijoista näkyvimpiä, ja hänen teoksistaan on valtaosa myös suomennettu Sapo-sarjaan. Hänen valttinaan on kuningatar Viktorian ajan Lontoon ympäristön ja ajankuvan vankka hallinta, mutta parhaimmillaan hän kykenee erityistietojensa esittelyn ohella rakentamaan myös yleisesti kiinnostavan jännityskuvion. Vahakuva on tässä mielessä hänen edustavimpia teoksiaan: oman tunnustuksensa perusteella kuolemaan tuomitun naisen tapauksen selvittely pitää mielenkiinnon vireillä ja saa lisäsävyjä poliisikunnan sisäisten ristiriitojen käsittelystä. Suotta Lovesey ei olekaan korostanut pyrkimystään kirjoittaa nimenomaan poliisiromaaneja, olkoonkin että aikakausi on Scotland Yardin perustamisvaihetta. Lisäksi hänellä on jokaisessa kirjassaan jokin viktoriaanisen ajan kulttuurin yksityiskohta erityisesti tarkkailtavana. Tällä kertaa se on madame Tussaudin vahakabinetti.”
 |
| Peter Lovesey |
Peter Lovesey
Vaitelias komisario
Tammi 1983
The False Inspector Dew 1982
”Walter Baranov on ystävällinen keski-ikäinen hammaslääkäri, johon hänen potilaansa Alma Webster on rakastunut hulluuteen saakka. Tilanteesta on vain yksi ajateltavissa oleva ulospääsy: Walterin sietämättömän vaimon Lydin on kuoltava...
Asteittain suunnitelma kiteytyy valmiiksi. Teon on määrä tapahtua loistolaiva SS Mauretanialla, jolla Walter vaimoineen aikoo Amerikkaan ja Alma on mukana väärän henkilöllisyyden turvin. Mutta jo ensimmäisenä yönä murha alkaa paljastua ja rakastavaiset kietoutuvat karmeaan ja samalla perin juurin hämmentävään piiloleikkiin.
Murhan tutkijaksi ilmaantuva vaitelias komisario Dew on mitä salaperäisin ja epätavallisin mies. Juuri hän vangitsi kymmenen vuotta aikaisemmin pelätyn vaimonmurhaajan, tohtori Crippelin, hyvin samantapaisissa olosuhteissa. Kuulustelutyylillä, joka tyrmäisi kokeneimmankin rikostutkijan, hän käy läpi matkustajaluettelon kaunottaret ja miljonäärit, korttihuijarit ja elostelijat - lukijan hymyhermoja hivelee ja jännitys riipoo vatsanpohjaa paljastusten edetessä vääjäämättömästi aina huikean yllätykselliseen loppuun saakka.”
Mainion kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosisadan alkuun. Ystävällinen keski-ikäinen heppu joutuu ikävään tilanteeseen kun hänen vaimonsa haluaa muuttaa Amerikkaan. Muuan ikäneito tarjoaa ratkaisua tilanteeseen ja he punovatkin ovelan juonen. Pian ollaan matkalla SS Mauretanialla ja tutustutaan ensimmäisen luokan matkustajiin. Mukana on konnia ja miljonäärejä. Walteria luullaan kuuluisaksi salapoliisiksi ja hän joutuu tutkimaan laivalla sattuneita yllättäviä rikoksia. Hän onnistuukin hommassa lopulta ihan hyvin. Vaikka juonia punoneen pariskunnan välit viilenevätkin he eroavat toisistaan huojentuneina. Walteria odottaa kuitenkin paluumatkalla yllätys. Samoin lukijaa…
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1983: ”Lovesey on historiallisaiheisen dekkarin harvinaisia taitajia, ja hänellä on kyky sekä maalata ajankuvaa että kehitellä ajankohtaan sopivaa jännitysaihetta niin, että lukija vielä lopussakin saa kokea jonkin yllätyksen. Tässä päätapahtumat sijoittuvat loistolaiva SS Mauretanian Amerikan matkalle heti 1920-luvun alussa, ja aviollisesta kolmioasetelmasta syntyy loppuaan kohti yhä uusia kieppejä tarjoileva dekkarijuoni. Tekijän tekniikkaan kuuluu melko verkkainen ja huolekkaasti taustoja maalaileva alkuosa ja vasta puolen välin vaiheilta alkava hämääminen ja tapahtumien kiihdytys.”
