Alistair MacLean vietti nuoruutensa Skotlannin ylämaalla. Hänen isänsä kuoli Alistairin ollessa 14-vuotias ja poika muutti äitinsä Maryn kanssa Glasgowiin. Vuonna 1941, kahdeksantoistavuotiaana, hän liittyi Britannian kuninkaalliseen laivastoon ja palveli siellä toisen maailmansodan aikana torpedomiehenä monilla merialueilla. Hän oli muun muassa mukana laivasaattueissa, jotka veivät sotatarvikkeita Venäjälle. Näitä kokemuksia hän hyödynsi monissa meriromaaneissaan. Myöhemmällä iällään MacLean väitti joutuneensa kerran japanilaisten vangiksi ja joutuneensa kidutetuksi. Tätä tarinaa ei ole kuitenkaan pystytty vahvistamaan. Sekä hänen poikansa, että elämänkertansa kirjoittaja pitävät sitä juopuneen höpinänä. Vuonna 1946 hänet kotiutettiin.
Sodan jälkeen MacLean opiskeli Glasgowin yliopistossa ja toimi sittemmin Glasgowissa (Rutherglenissä) opettajana. Vapaa-aikoinaan hän kirjoitti novelleja. Vuonna 1954 hän osallistui Glasgow Heraldin järjestämään kirjoituskilpailuun ja voitti 100 punnan palkinnon novellillaan Dileas. Kustannusyhtiö Collins rohkaisi häntä kirjoittamaan romaanin ja tuloksena oli merisotaromaani H.M.S. Ulysses (suom. Saattue Murmanskiin). Tarina pohjautuu Alistairin omiin sotakokemuksiin ja kirja sai valtavan suosion. Nykyisin sitä pidetään yhtenä parhaimmista merisotakirjoista Herman Woukin 'Cainen kapina' ja Nicholas Monsarratin 'Julma meri' -kirjojen ohella.
MacLean ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1955 ja saavutti suurta menestystä useilla sotaromaaneillaan. Sittemmin hän kirjoitti myös vakoilu- ja jännitysromaaneja. Jännäreitä ja sotaromaaneja kertyi kolmisenkymmentä. Useimmat tarinat on myös filmattu. Hän kirjoitti lisäksi filmikäsikirjoituksia ja käsikirjoitusluonnoksia. Luonnokset täydennettiin John Denisin ja Alastair MacNeillin toimesta ja ne julkaistiin MacLeanin kuoleman jälkeen romaaneina. Vaikka näiden tarinoiden juoni onkin MacLeanin, kirjoitustyyli ja tarinoihin lisätty seksi ja väkivalta erottavat nämä kirjat MacLeanin omista teoksista. Alistair MacLean kirjoitti myös kaksi jännäriä salanimellä Ian Stuart.
Alistair MacLean kertoi kirjoittavansa nopeasti, koska hän ei oikeastaan pitänyt kirjoittamisesta ja halusi kuluttaa siihen mahdollisimman vähän aikaa. "Kirjoitin jokaisen kirjani 35 päivässä - vain saadakseni pahuksen homman tehtyä." Hän ei kertomansa mukaan koskaan korjaillut eikä lukenut kerran kirjoittamaansa. Caroline Moorehead kertoo Lontoon Times -lehden jutussa MacLeanin vastustaneen kaikenlaisia kustantajan ehdottamia muutoksia tekstiin. Kerran kustantaja oli tyytymätön MacLeanin lähettämään romaanikäsikirjoitukseen ja passitti edustajansa puhumaan kirjailijalle teoksen uudelleen kirjoittamisesta. Kun asiamies saapui Sveitsiin, oli kirjan filmausoikeudet jo myyty ja ajatus uudelleen kirjoittamisesta haudattiin hiljaisuudessa. Kirja-arvostelut MacLean jätti huomiotta. "En ole romaanikirjailija, olen tarinan kertoja. Kirjoittamiseni ei ole taidetta, eikä siihen liity mitään salaperäistä."
MacLeanin jännäreiden päähenkilö on usein karski tyyppi. Hän on monitaitoinen ja seikkailee äärimmäisissä olosuhteissa aivan kestävyytensä ylärajoilla. Vaikka häntä olisi hakattu, ammuttu tai vaikka hän olisi sairas, hän pystyy hämmästyttäviin suorituksiin, varsinkin muutaman viskitilkan avulla. Joskus päähenkilö kittaa viskiä aivan uskomattomia määriä päihtymättä. Toisinaan hänen todellinen henkilöllisyytensä pidetään lukijalta pitkään salassa. Hän esiintyy usein vale-henkilöllisyyden turvin, joskus näytellen konnaa. Joskus hänen kumppaninsa osoittautuukin petturiksi, joskus taas näennäisesti vastapuolella oleva mies osoittautuu lopulta kollegaksi tai liittolaiseksi. Tällaisiin yllättäviin juonen käänteisiin saa varautua MacLeanin tarinoita lukiessaan. Varsinkin kirjailijan alkupuolen tuotanto on suoraviivaista seikkailua ja tarinoita on helppo lukea. Useimmiten kirjat ovat hyvin jännittäviä ja mukaansatempaavia. Intensiivistä toimintaa ja alituisia vaaroja sisältävät tarinat eivät pysähdy jaarituksiin tai syvällisiin henkilökuvauksiin. Kertomusta ei mausta huumori eikä romantiikka muutamaa satunnaista ja kömpelöä riviä enempää.
Vuodesta 1957 Alistair MacLean asui useita vuosia Sveitsissä, jonka sää ja verolait olivat hänen mieleensä. Vaurastuttuaan kirjoillaan hän osti 1960 -luvulla muutamia hotelleja Englannista. Hotelliketjun johtaminen tuntui kuitenkin tylsältä ja hän palasi kirjoittamisen pariin. Vaikka hän ansaitsi valtavia summia kirjoistaan ja filmeistä, hän eli kuitenkin vaatimattomasti ja säästäväisesti. Alistair oli naimisissa glasgowlaisessa sairaalassa työskennelleen saksalaissyntyisen Gisela Heinrichsenin kanssa ja heille syntyi kolme poikaa. Erottuaan Giselasta Alistair MacLean avioitui ranskalaisen Marcelle Gorgeuksen kanssa vuonna 1972. Vuonna 1977 tämäkin liitto kariutui. Eron järjestelyissä Marcelle sai 400 000 puntaa sekä oikeudet filmikäsikirjoitukseen The Golden Girl. Viimeisinä vuosinaan Alistair oli pahasti alkoholisoitunut. Hän asui vaatimattomassa asunnossa Sveitsissä, osti itse ruokansa ja laittoi itse ateriansa. Hän kuoli sydänkohtaukseen Münchenissä vuonna 1987, mutta hänet haudattiin Sveitsiin.
Kirjassa Särkyneen sydämen sola (Suuri Suomalainen Kirjakerho) oleva kirjailijaesittely:
"Alistair MacLean syntyi 1923 englantilaisen maalaispapin poikana. 18-vuotiaana hän astui Kuninkaallisen laivaston palvelukseen ja toimi torpedomiehenä Välimerellä ja Tyynellä valtamerellä. – Karu, arvaamaton meri onkin aina ollut MacLeanin ominta aluetta, nykyisin hän risteilee omalla kalastusaluksellaan Skotlannin rikkonaisia rannikkoja. Sodasta palattuaan MacLean suoritti korkeakoulututkinnon ja ryhtyi opettajaksi. Iltaisin ja viikonloppuisin hän kirjoitti novelleja, joista yksi palkittiin, ja suuri englantilainen kustantaja Collins kehotti häntä kirjoittamaan laajemman kuvauksen Kuninkaallisen laivaston taisteluista. MacLean yritti ja tuloksena oli esikoiskirja H.M.S. Ulysses, suomeksi saattue Murmanskiin. MacLeanin menestys oli ennennäkemätön. Hänestä tuli päivän nimi Englannissa. Kirjaa myytiin puolessa vuodessa 250 000 kappaletta, se käännettiin 11 kielelle ja siitä tehtiin elokuva. Saattue Murmanskiin merkitsi alkua kokonaiselle maailmanmenestyskirjojen sarjalle. MacLean lopetti opettajan toimensa ja siirtyi ”virka-aikaiseksi” kirjailijaksi. Tuloksena uurastuksesta on sarja maailman luetuimpia jännityskirjoja. MacLean kirjoittaa kirjansa ruusutarhojen ympäröimässä talossaan. Mutta toiminta, jännitys ja vaara – MacLeanin kolme perusarvoa – saavat joka kerta yhtä mukaansatempaavan toteutuksen hänen teksteissään. Sama miehekäs, toisaalta kova ja taipumaton, toisaalta valloittava ja poikamainen seikkailumieli on säilynyt läpi koko MacLeanin tuotannon. Hänen kirjoissaan tosi ja taru punoutuvat yhteen siksi lukijaa kiehtovaksi kokonaisuudeksi, jolla Saattue Murmanskiin painoi MacLeanin nimeen lähtemättömän laatuleiman."
Uutinen Suomen Kuvalehdessä vuonna 1972:
Nai perjantaina 13. pnä
Maailmankuulu kirjailija Alistair MacLean – löi itsensä läpi Navaronen tykeillä – meni perjantaina, 13. pnä naimisiin ranskalaisen Mary Marcelle Georgeusin, 37, kanssa. Seremoniat maistraatissa Lontoossa kestivät parisen minuuttia ja muutama ryyppy sen jälkeen läheisessä baarissa vähän kauemmin. Sitten alkoikin matka Amsterdamiin, jossa kirjailija kerää aineistoa uuteen kirjaansa. Maclean on 50-vuotias ja tämä on hänen kolmas avioliittonsa. Morsian on johtajana yhtiössä joka valmistaa filmisovitusta aviomiehen kirjasta Karhusaari. Rouva Macleanilla on nyt neljäs avioliittoyritys. Rouva sanoi baarissa: – En olekaan aikaisemmin avioitunut perjantaina enkä 13. pnä, tästä varmaan tulee minun onnenpäiväni.
MacLeanin suomennetut jännärit
aakkosjärjestyksessä:
Alaskan musta kulta (1980) – Athabasca (1980)
Armoton meri (1985) - The Lonely Sea (1985)
Hyvästi Kalifornia (1978) - Goodbye California (1978)
Jääasema Zebra (1963) - Ice Station Zebra (1963)
Kaapattu torni (1981) - Hostage Tower * (1980)
Kaappaajan paluu (1982) - Airforce One Is Down * (1981)
Kaappaus San Franciscossa (1976) - The Golden Gate (1976)
Kahlenukke (1969) - Puppet on a Chain (1969)
Kalmankoura (salanimellä Ian Stuart) (1964) - The Satan Bug (1962)
Karhusaari (1971) - Bear Island (1971)
Katkuinen kuoleman tie (1973) - The Way to Dusty Death (1973)
Kotkat kuuntelevat (1967) - Where Eagles Dare (1967)
Kun kello lyö... (1966) - When Eight Bells Toll (1966)
Kuoleman joki (1981) - River of Death (1981)
Kuoleman juna (1988) - Death Train * * (1988)
Kuoleman kauppiaat (1990) - Red Alert * * (1990)
Kuolonhyppy (1975) - Circus (1975)
Loputon yö (1960) - Night without End (1960)
Merinoita (1977) – Seawitch (1977)
Miljonäärien laiva (1962) - The Golden Rendezvous (1962)
Navaronen haukat (1968) - Force 10 from Navarone (1968)
Navaronen tykit (1957) - The Guns of Navarone (1957)
Pako yli Jaavan meren (1958) - South by Java Head (1957)
Partisaanit (1982) – Partisans (1982)
Pelko on aseeni (1961) - Fear Is the Key (1961)
Pyörremyrsky (1992) - Dead Halt * * (1992)
Saalistus Barentsinmerellä (1984) - San Andreas (1984)
Saattue Murmanskiin (1956) - H.M.S. Ulysses (1955)
Salamurhaajien aika (1991) - Time of Assassins * * (1992)
Santorinin hauta (1986) – Santorini (1986)
Särkyneen sydämen sola (1974) - Breakheart Pass (1974)
Taivaan nuoli (salanimellä Ian Stuart) (1961) - The Dark Crusader (1961)
Takaa-ajo Vaccarèsiin (1970) - Caravan to Vaccarès (1970)
Tulvaportti (1983) – Floodgate (1983)
Viimeinen rintama (1959) - The Last Frontier (1959)
Yövartio (1989) - Night Watch * * (1989)
* Kirjoittanut John Denis MacLeanin idean pohjalta
** Kirjoittanut Alistair MacNeill MacLeanin idean pohjalta
Great
VastaaPoista