Sherlock Holmesin parhaita
Basam Books 2001
”Holmes oli tyyni, vakava ja hiljainen. Aina kun katulamput valaisivat hänen piirteensä, näin että hänen otsansa oli mietteliäässä rypyssä ja hänen ohuet huulensa tiukasti yhdessä. En tiennyt millaista petoa olimme jahtaamassa rikollisen Lontoon hämyisessä viidakossa, mutta ymmärsin metsämiehen olemuksesta, että kyseessä oli suurriista.”
”Kolmetoista Sherlock Holmesin parasta tarinaa ajanmukaisina suomennoksina. Sherlock Holmes on täydellisyyteen pyrkivä havainnoitsija. Lisäksi hän on oopperan ja klassisen musiikin ystävä. Hän ei ole tunteeton, mutta suhtautuu varautuneesti naisiin, koska kokee heidän vaikutuksensa häiritsevän työtään. Tohtori Watson pitää Holmesia ’Lontoon pahimpana vuokralaisena’, joka ’säilyttää sikareja hiilisangossa ja piipputupakkaa persialaisessa tohvelissa sekä iskee vastausta vaativat kirjeensä veitsellä keskelle puista takanreunusta.’ Sallimmehan toki persoonalliset mieltymykset tälle terävä-älyiselle yksityisetsivälle, joka uskollisen Watsonin kanssa on ansainnut pysyvän paikan kirjallisuuden historiassa.”
Holmes – kertomuksia on kaikkiaan kuusikymmentä. Tämä kokoelma sisältää niistä kolmetoista, ja tarinat jakautuvat Doylen koko uran ajalle. Neljä ensimmäistä ovat ensimmäisestä Holmes – kokoelmasta The Adventures of Sherlock Holmes (1892).
’Böömiläinen skandaali’ esittelee Irene Adlerin, naisen, josta Holmes puhuu kunnioittavasti. Böömin kuningas selviää skandaalista ja lausuu: ’mikä nainen, oi, mikä nainen.’
Seuraavassa mielenkiintoisessa kertomuksessa ’Punatukkaisten liitto’, muuan heppu tienaa helppoa rahaa jäljentämällä Encyclopedia Britannicaa. Onni jää lyhyeksi, sillä eräänä aamuna töihin mennessään häntä odottaa ovella lappu: ”Punatukkaisten liitto on lopettanut toimintansa 9. lokakuuta 1890.” Mukavan outo juttu, joka kuitenkin paljastuu tavalliseksi pankkiryöstöksi – tai ainakin sellaisen yritykseksi.
Rahanhimo saa erään hepun esiintymään kahdessa eri roolissa kertomuksessa ’Tunnistustehtävä.’ Ratkaistuaan jutun Holmes ei kerro pettyneelle neidille asioiden oikeaa laitaa. Muinaispersialaisen sanonnan mukaan nimittäin on vaarallista viedä tiikeriltä pennut tai naiselta harhakäsitys. Tiedä häntä.
’Kirjava nauha’ on kuuluisa kertomus, jossa murha -aseena käytetään muuatta inhaa luontokappaletta. Lopussa julma tohtori Grimesby Roylott saa niin sanotusti maistaa omaa lääkettään.
Seuraavat kolme tarinaa ovat kotoisin toisesta Holmes-valikoimasta The Memoirs Of Sherlock Holmes (1894). Näistä ensimmäisen ”Hopeatähti”, Holmes ratkaisee tutkittuaan mutaa ja seurattuaan kavionjälkiä nummella. Murhaaja ei olekaan kukaan ennakkoon oletetuista, vaan varsinainen ’musta hevonen.’
’Musgravien rituaali’ on sukupolvia vanha loru jota nykyinen Musgrave pitää hölynpölynä. Erotetun hovimestarin oudot puuhat paljastavat kuitenkin lorun merkityksen.
’Laivastosopimus’ on asiakirja, jonka katoaminen saa Percy Phelpsin sairastumaan aivokuumeeseen. Sopimus on kyllä varastettu, mutta se on lähempänä kuin Phelps luuleekaan. Holmes istuu pimeässä huoneessa vahdissa kahteen asti yöllä ja saa varkaan kiinni.
’Viimeinen tapaus’ kirjoitettiin todella viimeiseksi Holmes – kertomukseksi. Siinä Holmes selvittää välinsä vaikeimman vastustajansa, professori Moriartyn kanssa. Salapoliisi joutuu pakenemaan vainoojaansa mannermaalle ja matka alkaa valepuvussa Victoria-asemalta. (Siellä olevasta yläkerran ravintolasta saa nykyisin kohtuuhintaisia ruoka-annoksia ja voi samalla seurailla matkustavaisten edesottamuksia. Suosittelen.) Holmesin tarinan oli määrä päättyä Sveitsissä Reichenbachin putousten luona. Watson jää suremaan kuollutta ystäväänsä, mutta ruumista ei löydy.
Lukijoiden vaatimuksesta Doyle kirjoitti kuitenkin lisää Holmes-tarinoita ja niistä koottiin kokoelma The Return Of Sherlock Holmes (1904). Käsillä olevassa valikoimassa on tästä mukana kaksi tarinaa, ’Autio talo’ ja ’Toinen tahra’. ’Autio talo’ sijaitsee Baker Streetillä, vastapäätä Holmesin asuntoa. Sieltä hän vaanii suurriistanmetsästäjää, eversti Sebastian Morania, joka joutuu nyt saaliiksi. Tässä kertomuksessa Holmes kertoo Watsonille, kuinka hän selviytyi hengissä Reichenbachin kalliolta.
Jälkimmäisessä tarinassa herra Hope kadottaa tärkeän asiakirjan ja itse pääministeri tulee pyytämään Sherlock-heppulia apuun. Sankarimme tietysti saakin paperin hyppysiinsä ja järjestää asiat niin, että se löytyy herra Hopen salkusta. Näyttää siis siltä, kuin se ei olisi kadoksissa ollutkaan. Pääministeri aavistaa kuitenkin totuuden, mutta Holmes pitää tosiasiat ’diplomaattisena salaisuutena.’
His Last Bow (1917) – valikoimasta on poimittu ’Paholaisen jalka’ ja ’Sherlock Holmesin sotapalvelus.’ Jälkimmäinen on ilmestynyt suomeksi myös nimellä ’Viimeinen tervehdys.’
Viimeisenä julkaistusta kokoelmasta The Case-Book Of Sherlock Holmes (1927) on otettu mukaan ’Thorin silta.’ Siinä neiti Dunbar houkutellaan Thorin sillalle ja lavastetaan murhaajaksi. Holmesia ei kuitenkaan petetä, vaan sillan kaiteessa oleva lovi vie hänet oikean murhaajan jäljille.
Monessa tarinassa Sherlock esittelee nopeaa päättelykykyään heti vieraan astuttua Baker Streetin huoneistoon. Eräästä hepusta hän päätteli näin: ”Vieraamme on tehnyt ruumiillista työtä, käyttää nuuskaa, kuuluu vapaamuurareihin, on käynyt Kiinassa ja kirjoittanut viime aikoina paljon.” Heppu tietysti hämmästyy ja Sherlock selittää: ”Oikea kätenne on huomattavasti kehittyneempi kuin vasen. Olette uurastanut sillä ja lihakset ovat vahvistuneet.” Vapaamuurarius selittyy sillä että hepulla on sääntöjen vastaisesti puvussaan rintaneula, jossa on kulmarauta ja harppi. Kirjoittamisen paljasti oikean hihan kuluminen ja vasemman kyynärpään paikkeilla oleva pöytää vasten nojaamisesta johtuva painauma. Kiinassa käynnin paljasti ranteen yläpuolelle tatuoitu kala, joita tehdään ainoastaan Kiinassa. Kellonvitjoista roikkuu lisäksi vielä kiinalainen raha. Eräästä naisesta hän päätteli tämän tulleen asemalle koirien vetämissä rattaissa. Yli satavuotiaista kertomuksista välittyy mukavasti tuon ajan tavat ja kulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti