Freeman Wills Crofts

Kun Freeman Wills Crofts (1879-1957) syntyi Belfastissa, hänen isänsä, brittiläinen armeijan tohtori, oli juuri kuollut. Äiti meni uusiin naimisiin gilfordilaisen papin, Jonathan Hardingin kanssa. Gilfordin pappilassa vietetyn lapsuutensa jälkeen hän meni opiskelemaan Belfastiin Methodist Collegeen ja Campbell Collegeen. Vuonna 1899 hän meni töihin Pohjois-Irlannin rautateille ja vuotta myöhemmin hän pääsi rautatieinsinööriksi Colerineen, aivan Irlannin pohjoisrannikolle. Siellä hän toimi työnsä ohessa seurakunnan urkurina ja vuonna 1912 hän meni naimisiin Mary Canningin kanssa. Avioliiton kerrotaan olleen onnellinen, mutta he jäivät lapsettomiksi. Crofts sairastui ja ollessaan toipilaana 1919, hän alkoi kirjoittaa jännitysromaania. Kirja, The Cask, julkaistiin 1920 ja siitä tuli menestys ulkomaita myöten. Monet pitävät sitä hänen parhaana kirjanaan. Se ilmestyi suomeksi Kariston julkaisemana 1926 nimellä Salaperäinen tynnyri. Freeman Crofts jatkoi kirjoittamista ja hän tuotti suunnilleen kirjan vuodessa.

Kun Crofts sai ylennyksen vuonna 1923, hän ja Mary muuttivat Belfastiin. Kirjailijauran vakiinnuttua, hän jätti insinöörintoimensa ja jäi kokoaikaiseksi kirjailijaksi vuonna 1929. Nyt Croftsit asettuivat Etelä-Englantiin, Blackheathin kylään, lähelle Guildfordia. Muutamien hänen kirjojensa tapahtumat onkin sijoitettu Guildfordin alueelle, esimerkiksi The Hog's Back Mystery (1933) ja Crime at Guildford (1935). Monissa kertomuksissa kuvataan asiantuntevasti rautateitä ja epäillyn alibia tutkittaessa tarkastellaan rautateiden aikatauluja.

Crofts luetaan brittiläisen rikoskirjallisuuden ns. kultaisen kauden suuriin nimiin Agatha Christien ja Dorothy Sayersin rinnalle. Hänen kirjojensa päähenkilönä oli usein tarkastaja Joseph French. Suosittujen rikosromaanien päähenkilö oli siihen aikaan tyypillisesti yksityinen salapoliisi, kuten Hercule Poirot, Sherlock Holmes tai Peter Wimsey. Crofts olikin tässä suhteessa uranuurtaja. Tarkastaja French työskentelee järjestelmällisesti, tarkastaa jokaisen johtolangan, tutkii tapahtumapaikan, haastattelee silminnäkijöitä ja epäiltyjä sekä seuloo kertynyttä todistusaineistoa tarkasti. Usein ilmeisellä syyllisellä on pitävä alibi, mutta French pystyy lopulta osoittamaan sen vääräksi.

Kirjoissa kuvataan siis realistisesti poliisin työtä. Aivan päinvastainen työskentelytapa lienee Simenonin komisario Maigretilla, joka maleksii piippu suussa kapakasta toiseen jutellen ihmisten kanssa. Jotkut pitävät Croftsin tyyliä ja Frenchin henkilöhahmoa tylsänä. Ehkä hän on tästä syystä jäänyt värikkäämpien kultaisen kauden kirjailijoiden varjoon. Itse en pidä Croftsin kirjoja ikävystyttävinä, päinvastoin. On mielenkiintoista lukea johdonmukaisesti etenevää rikostutkintaa. Myös Frenchin rauhallinen ja vaatimaton hahmo on mielestäni edukseen viskiä kittaavien ja pykäliä suurpiirteisesti tulkitsevien etsivien joukossa.

Vuonna 1939 Freeman Crofts valittiin Royal Society of Artsin jäseneksi ja hän oli myös jännityskirjailijoiden Detection Clubin jäsen. Vielä kerran Croftsit muuttivat. Vuonna 1953 asuinpaikaksi tuli Worthing, Sussexissa, aivan Englannin etelärannikolla. Freeman kirjoitti romaaniensa lisäksi myös novelleja ja lyhyitä näytelmiä BBC:lle. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös yksi hengellinen kirja, 1949 julkaistu The Four Gospels in One Story. Siinä yhdistetään neljän evankeliumin antama kuva Jeesuksesta. Sairastuttuaan Crofts kuoli vuonna 1957, pian sen jälkeen kun hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa Anything to Declare? oli julkaistu.


Suomennettuja Freeman Wills Croftsin jännityskirjoja: 
 
Salaperäinen tynnyri (1926)
- The Cask (1920)
Groote-puiston murha (1955)
- The Groote Park murder (1923)
Poliisi ei hellitä (1958)
- Inspector French's greatest case (1924)
Kiristäjä (1956)
- Inspector French and the Starvel tragedy (1927)
Salaperäinen laatikko (1954)
- The sea mystery (1928)
Punainen sirppi (1940)
- The box office murders (1929)
Kuin varas yöllä (1934)
- Sudden death (1932)
Lentokone lähtee 12.30 (1937)
- 12,30 from Croydon (1934)
Wight saaren arvoitus (1935)
- Mystery on the Southampton Water (1934)
S/S Jane Vosperon haaksirikko (1987)
- The loss of Jane Vosper (1936)