21.6.2018

Canning, Victor: Skorpionin kirjeet

Victor Canning
Skorpionin kirjeet

Gummerus 1965
The Scorpio Letters 1964

”Kun joutuu murhaajan uhriksi mailin päässä kotoaan Lontoossa, on se melkein sama kuin jos kuolisi vieraassa maassa. Tällainen kohtalo oli Luigi Fettonilla, joka oli vanhahko entinen tarjoilija. Kukaan ei olisi kiinnittänyt tapahtumaan kummempaa huomiota, jollei hänellä olisi ollut mukanaan neljää huomattaville henkilöille osoitettua kirjettä. Yksi oli eräälle nousevalle poliitikolle, toinen Cityn ylimykselle, kolmas tunnetulle näyttelijättärelle ja neljäs Oxfordin professorille. Näissä kohteliaissa kirjeissä oli kaikissa sama allekirjoitus: Skorpioni. Ne olivat kiristäjän kirjeitä. Kuka oli Skorpioni? George Constantinelle, professori Deanin ottopojalle, selvisi pian, että oli ennenaikaista iloita Fettonin kuolemasta, sillä tämä oli ollut vain pahainen nappula inhottavassa pelissä.

Kuinka laaja organisaatio oli ja kuinka säälimättömät henkilöt sitä pitivät käynnissä, sitä ei George aavistanut ennen kuin joutui tekemisiin Dorothée Guntheimin, Skorpionin yllättävän epämiellyttävän naisen, ja kissoja vihaavan taikuri Cadimin kanssa... puhumattakaan itse Skorpionista. Ilman harkitsevaa Nicolaa, erään uhrin kaunista tytärtä, George olisi kenties saanut saman kohtalon kuin muutkin, jotka olivat kyselleet liikaa Skorpionin kirjeistä. Tässä kiristystarinassa suomalaiset lukijat tutustuvat uuteen tekijän, joka osaa kiristää jännityksen äärimmilleen.”

Tämä kirja on lähes yhtä hyvä kuin Murhaaja etsii murhaajaa. Asetelmakin on samankaltainen: nuori mies käy siekailematta rikollisten kimppuun viehättävän nuoren naisen avustuksella. Skorpionia jahdataan pitkin Ranskaa ja Sveitsiä, eikä jännityksestä ole puutetta. Nicolan myötä tulee myös romantiikkaa mukaan. Tämä on erinomaista brittiläistä laatua 1960-luvulta.



Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1965: "Kiristäjät ovat epämiellyttäviä ja heistä kirjoitetut kirjat yleensä samoin, siitäkin huolimatta että oikeus voittaa ja kiristäjä saa kehnon lopun. Henkilökohtaisesti mielestäni on kiristys rikoksena ja kirjan aiheena inhottavampi kuin murha, ja tässä kuvattu kopla on erikoisen vastenmielinen. Vauhdikkaasti kirjoitettu juttu kyllä on, mutta kirjailija tekee jännityskirjailijan kuolemansynnin jättäessään eräitä juonen solmuja lopussa selvittämättä. Kaikki pasmat tulisi aukoa ja langat siististi solmia, muuten lukija pettyy. Tässä nyt pettyy kyllä muutenkin."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti