Lentokone lähtee 12.30
Otava 1937
12.30 from Croydon 1934
Kirjan alussa kuvataan kahden miehen ja pikkutytön matkaa junalla Yorkista Lontooseen, Victoria asemalle ja sieltä autobussilla Croydoniin. 18-paikkaisen matkustajakoneen on määrä lentää Pariisiin, mutta sumun vuoksi laskeudutaankin Beauvaisiin. Kolmikon vanhin, Andrew Crowther näyttää nukkuvan, mutta kun on aika nousta koneesta, hänen todetaan kuolleen. Tämän jälkeen siirrytään ajassa taaksepäin ja kuvataan Andrewin sisarenpojan, Charles Swinburnin vaiheita. Hän omistaa sähkömoottoritehtaan, jonka on perustanut Andrew ja Charlesin isä. Nyt lama-aikana tehdas on konkurssin partaalla. Andrew ei anna lainaa ja Charlesia uhkaa häpeä ja tehtaan sulkeminen. Monen tehtaan työntekijän perheen toimeentulo lakkaisi. Kaiken lisäksi hän on rakastunut kauniiseen Una Melloriin ja hän tiesi, että Una ei menisi köyhän miehen kanssa naimisiin.
Kuin varkain Charlesin mieleen tulee ajatus Andrewin murhaamisesta ja perinnön saamisesta. Nämä tapahtumat kuvataan kirjassa uskottavasti ja luontevasti. Epätoivoisesta miehestä luodaan elävä kuva. Sitten kerrotan murhan suunnittelusta ja toteutuksesta. Kaikki näyttävät menevän hyvin, kunnes vanhan Andrewin hovimestari astuu kuvaan kiristämään Charlesia. Tapahtuu toinenkin murha. Scotland Yardin rikosylikonstaapeli French haastattelee asianomaisia ja vihdoin Charles pidätetään. Oikeudenkäynti kuvataan jännittävästi. Vasta lopuksi kerrotaan lyhyesti Frenchin tutkimukset.
Croftsin kirjat ovat kaikki hyviä, eikä tämä tee poikkeusta. Jäin kuitenkin kaipaamaan muista kirjoista tutuiksi tulleita Frenchin seikkaperäisikä tutkimuksia, jotka tässä kirjassa kuitataan parilla sivulla. Toisaalta on vaihtelua seurata asioita rikollisen näkökulmasta. Rikollisen pohdiskelu tekonsa oikeutuksesta tuo esiin myös moraalikysymykset. Näissä vanhoissa kirjoissa on nykypäivän lukijalle lisämausteena mukavaa ajankuvaa.
Käsissäni olevan kirjan takakanteen on liimattu eräpäiväliuska. Ensimmäinen laina on 18.1.1946 ja lainaajan kortin numero on 1. Kirjan lainasi samana vuonna vielä toinenkin lukija, numero 34. Seuraavana vuonna lainoja oli neljä. Vuonna 1948 kirjaa kohtaan ei ollut mielenkiintoa lainkaan. Kortin 106 haltija lainasi sen vuonna 1949 ja sen jälkeen kirja sai olla kaksi vuotta hyllyssä aivan rauhassa. Vilkkain lainavuosi oli 1953 jolloin peräti viisi lainaaja luki tämän mainion kirjan. Viimeiset merkinnät ovat vuosilta 1961, 1965 ja 1967, yksi laina kunakin vuotena. Kyseessä on Punkalaitumen Länsipään piirikirjaston kirja numero 344. En ole milloinkaan Punkalaitumella käynyt, mutta tilasin kirjan kaukolainana Tampereelle. Kuljetusmaksu oli 2 € ja se kannatti kyllä maksaa harvinaisesta Croftsin kirjasta.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa vuodelta 1937: ”Sikäli erikoislaatuinen salapoliisiromaani, että siinä vastoin tavallisuutta esitetään tapahtumien kulku rikollisen näkökulmasta katsoen – eikä siis anneta poliisin esittää nerokkaita päätelmiään. Teos on kokolailla kekseliäästi ja mielenkiintoisesti kokoonpantu, mutta ainakin kehittymättömään lukijaan voi vaikuttaa vahingoittavasti se seikka, että päähenkilön - perinnön toivossa murhaajaksi joutuneen miehen - motiivit selitetään niin kauniiksi, että itse teon kataluus pyrkii joutumaan liiaksi varjoon. – Ei ole aihetta antaa kirjaa nuorison luettavaksi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti