Näytetään tekstit, joissa on tunniste Knox Bill. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Knox Bill. Näytä kaikki tekstit

26.6.2018

Knox, Bill: Ei armoa unille

Bill Knox
Ei armoa unille

Otava 1962 – Otavan taskuromaani 34
Deadline for a dream 1957

“Tämän todentuntuisen rikosromaanin tapahtumat sattuvat skotlantilaisessa ympäristössä, Glasgowin tienoilla. Liikkeelle panevana voimana on nuori rikosreportteri, jolla on rahaa rakastava ystävätär ja joka saa tietoonsa erään tehtaan palkkarahoja kuljettavan auton liikkeet. Reportteri toteuttaa suunnitelmansa ja suorittaa ryöstön. Mutta hän ampuu nuoren poliisin ja näin panee liikkeelle murhaajan ajojahdin, joka huipentuu Prestwickin lentokentällä käytyyn yhteenottoon. Poliisin sitkeä, perusteellinen uurastus paljastaa lopulta tappajan. Sään yllättävä oikku ja erään lentäjän puhelinsoitto auttavat hänen kiinnisaamisessaan.

Bill Knoxin opastuksella lukija seuraa aste asteelta rikoksen suunnittelua, sen suoritusta ja sitä seuraavia tutkimuksia; ne nähdään sekä takaa-ajettavan, että hänen takaa-ajajiensa silmin. Romaani on totuudenmukainen, vaikuttava kuvaus poliisin hellittämättömästä ponnistelusta rikosten selvittämiseksi.”

Tämä on Knoxin ensimmäinen rikosromaani ja tässä astuvat kuvaan myös ylikomisario Colin Thane ja etsiväkomisario Philip Moss. Kirja etenee johdonmukaisesti ja jännitys tiivistyy loppua kohti mukavasti. Knox on itse rikosreportteri, joten hän kykenee kuvaamaan konnan osassa olevan lehtimiehen edesottamuksia luontevasti. Tämä on paras neljästä lukemastani Knoxin poliisiromaanista.

Knox, Bill: Kuoleman tavaratalo

Bill Knox
Kuoleman tavaratalo

Otava 1963 – Otavan taskuromaani 36
Death Department 1959

”Hillmanin tavaratalo kohosi jykevänä Glasgowin keskustassa kätkien seiniensä sisälle kokonaisen maailman: täynnä kiirettä ja määrätietoista toimintaa, tehokasta yleisön palvelua. Siellä tapahtui myymälävarkauksia kuten kaikissa vastaavissa paikoissa – mutta äkkiä varkaudet lisääntyivät uskomattomasti. On ilmeistä, että niiden takana on järjestäytynyt kopla, ja toimitusjohtaja Charles Farringdon pyytää poliisin apua. Näyttämölle astuvat ylitarkastaja Thane ja tarkastaja Moss, jotka ennen pitkää saavat vihjeitä eri suuntiin. Eräs epäilty on naisten osaston pääostaja Judith Marchand joka yllättäen katoaa. Pian jutun luonne muuttuu ratkaisevasti: poliisi tutkii kahta raakaa murhaa, joilla rikoskopla yrittää peittää jälkensä. Tapahtumat huipentuvat jännittävään takaa-ajoon itse tavaratalossa, keskellä alennusmyyntitungosta.

Bill Knoxin erikoisansiona on totuudenmukaisuus poliisin toimintaa kuvattaessa sekä uskottavat, sympaattiset henkilöhahmot: hänen poliisinsa eivät ole yli-ihmisiä eivätkä raakalaisia, vaan ihmisiä.”

Knox onnistuu jälleen hienosti viedessään lukijan Glasgowin poliisin mielenkiintoiseen arkeen. Miljöökuvaus ja henkilökuvaus ovat tässä kirjassa kohdallaan ja juoni on johdonmukaisesti etenevä. Niinpä tässä on hyvää vuosikertaa oleva mainio brittijännäri.

Knox, Bill: Turvasaari

Bill Knox
Turvasaari

Otava 1964 – Otavan taskuromaani 43
Sanctuary Isle 1962
 

”Argyllin kreivikunnan poliisilta saapuu kiireinen avunpyyntö Glasgowiin: rauhoitetun Turvasaaren vartija on löydetty kuolleena, myrkytettynä. Kaikki viittaa murhaan – mutta mitä syytä on ollut murhata lintujen parissa elävä vanha merikapteeni? Ylitarkastaja Colin Thane ja tarkastaja Phil Moss, Glasgowin poliisin koeteltu parivaljakko, ryhtyvät selvittämään mysteeriä. Paperinpala, johon kapteeni Tinemann oli suorittanut yksinkertaisia laskutoimituksia, osoittautuu johtolangaksi, joka avaa yllättäviä näkymiä, lähettää Thanen pikamatkalle Sveitsiin ja johtaa huikaisevan jännittävään loppunäytökseen Turvasaaren vesillä.

Bill Knox kuvaa poliisin työtä aidosti ja vakuuttavasti ja sijoittaa tapahtumansa todentuntuiseen miljööseen. Hän jatkaa ansiokkaasti englantilaisen jännitysromaanin maineikasta perinnettä.”

Takakannen viimeinen lause kuvaa hyvin kirjan ansioita. Käsillä on mainio brittijännäri. Juoni on selkeä, lukijan ei tarvitse selailla kirjaa taaksepäin ja miettiä, mitä tapahtuikaan. Viihteellisten kirjojen täytyykin olla tällaisia selkeitä. Äyniekat pohdiskelkoot ja huvitelkoot muilla areenoilla.
  

Knox, Bill: Täyttä ainetta

Bill Knox
Täyttä ainetta

Weilin+Göös 1966 – Musta kissa 18
The Taste of Proof 1965

“Frank Humbie, glasgowlaisen viskitehtaan työläinen pidätetään tehtaalle suoritetun murron johdosta. Tapahtumat saavat kuitenkin toisen käänteen kun Frankin vaimo murhataan. Poliisit alkavat epäillä, että murto on lavastettu ja että tehtaalla on tapahtunut hämäriä puuhia, joista Frank on ollut tietoinen. Jännittävien tutkimusten kestäessä paljastuu uusia yllättäviä asioita. Ne antavat poliiseille lisävihjeitä ja silmukka kurotaan vääjäämättä syyllisen kaulaan tässä vetävästi kirjoitetussa ja viskintuoksuisessa salapoliisiromaanissa. Bill Knox on ammatiltaan sanomalehtimies ja kansainvälisesti jo varsin tunnettu salapoliisikirjailija.”

Tämän poliisiromaanin juonessa ei ole moittimista. Tarina valottaa myös viskiteollisuutta ja sen tarkkaa valvontaa. Ainoaksi varjopuoleksi jää henkilöiden vaillinainen kuvaus – he jäävät lukijalle jotenkin etäiseksi. Knox on joka tapauksessa jäänyt liian vähälle huomiolle Suomessa.
  

Knox, Bill: Kuolema syvyyksissä

Bill Knox
Kuolema syvyyksissä

Puuma kirjat 1978
Seafire 1970

”Näytti siltä kuin kysymyksessä olisi ollut tapaturma, mutta kun Webb Carrick saapui paikalle, sai hän tietää että tapaus olikin sabotaasi. Sabotaasi joka maksoi hänen parhaan ystävänsä hengen. Webb oli saanut käskynsä, jota hänen oli toteltava, mutta samalla hän teki tämän, hän kulki omia teitään saadakseen murhaajan kiinni.”


Tämä on tiettävästi ainoa suomennettu kirja meripoliisi Webb Carrickista. Hän oli ollut kalastustarkastuslaitoksen laivalla perämiehenä ja apulaistarkastajana, mutta nyt hän sai komennuksen toiselle laivalle kapteeniksi ja tarkastajan arvon. Tarina on selväpiirteinen ja jännittävä. Skotlannin rannikolla tapahtuva seikkailu on samaa korkeaa luokkaa kuin Knoxin muutkin suomennetut poliisiromaanit.