Edith Pargeter syntyi Shropshiren alueella Englannin ja Walesin rajamailla. Seutu on vanhaa hiilen ja raudan tuotantoaluetta. Edith asui vanhempiensa sekä veljensä ja sisarensa kanssa työläiskodissa, jossa vallitsi eloisa, hyväksyvä ja rohkaiseva ilmapiiri. Perhe oli musikaalinen ja lapsia rohkaistiin lukemaan jo pienestä pitäen. Sisarukset kävivät pyhäkoulua ja Edith lauloi kirkon kuorossa. Äiti kertoi Edithin olleen jo lapsena innokas kirjoittaja. Viisitoistavuotiaana koulutyttönä hän opettajiensa rohkaisemana kirjoitti ensimmäisen romaaninsa. Koulussa hän kiinnostui kirjoittamisen lisäksi taiteista ja Latinan kielestä.
Vaikka Edith saikin hyvät arvosanat lukiosta, hän ei jatkanut opintojaan. Sen sijaan hän meni kaksikymmentävuotiaana apteekkiin farmaseutin apulaiseksi. Seitsemän vuoden aikana hän tutustui lääkeaineisiin ja yrtteihin. Näin hän sai arvokasta tietoa myrkyistä ja lääkeyrteistä tuleviin jännäreihinsä. Vuonna 1936 julkaistiin hänen ensimmäinen historiallinen romaaninsa ”Hortensius, Friend of Nero”, jonka hän oli kirjoittanut kolme vuotta aiemmin, 20-vuotiaana. Good Housekeeping -lehdessä julkaistiin tuolloin myös hänen ensimmäinen novellinsa ”The Face of Vax”.
Toisen maailmansodan alkupuolella, vuonna 1940, Edith Pargeter liittyi Kuninkaallisen laivaston naisjoukkoihin. Hänet sijoitettiin ensin Devonportiin ja myöhemmin Liverpooliin. Hänen tehtävänsä liittyivät Atlantin taistelussa olevien laivojen avustamiseen. Edith kunnostautui tehtävissään niin, että kuningas George VI myönsi hänelle kunnianosoituksen Medal of British Empire vuonna 1944. Sodan aikana hänellä oli aikaa myös kirjoitella. Tuolloin ilmestyi mm. neljä sodasta kertovaa romaania, joista ”She Goes to War” (1942) kertoo hänen omista kokemuksistaan. Se julkaistiin hänen omalla nimellään, mutta tuolloin hän käytti myös kirjailijanimiä Jolyon Carr, John Redfern ja Peter Benedict.
Sodan päätyttyä vuonna 1945 Edith Pargeter palasi kotiseudulleen Shropshireen. Vuosina 1936-1947 hän oli kirjoittanut 14 kirjaa ja oli jo kansallisesti tunnettu kirjailija. Edith ja hänen veljensä Ellis toimivat kahdessa paikallisessa sivistysjärjestössä (Workers’ Educational Association ja Shropshire Adult Education College). He vierailivat Tšekkoslovakiassa vuonna 1947 koska tunsivat sympatiaa sodan runtelemaa kansaa kohtaan ja Edith oli tutustunut erääseen tšekkiläiseen Liverpoolissa. Seuraavien 21 vuoden aikana Edith vieraili Tšekkoslovakiassa useita kertoja. Hän kiinnostui maan kulttuurista ja opeteltuaan tšekin kielen käänsi maan kirjallisuutta englannin kielelle.
Vuonna 1951 Edith Pargeter kirjoitti ensimmäisen jännitysromaaninsa. Kirjan nimi oli ”Fallen into the Pit” ja päähenkilönä oli poliisiupseeri George Felse. Tämä seikkaili kaikkiaan kolmessatoista kirjassa vuosina 1951–1978. Vuonna 1959 Edith käytti ensimmäisen kerran kirjailijanimeä Ellis Peters jännärissään Mask of Death. Kirjailijanimi viittaa Edithin Ellis-veljeen ja tšekkiläisen tuttavaperheen Petra-tyttäreen.
Edith Pargeter oli kiinnostunut kotiseutunsa historiasta. Shropshire on Englannin ja Walesin rajaseutua ja monien kahakoiden näyttämö. Edith kirjoitti aiheesta 1400-luvun alkuun sijoittuvan romaanin A Bloody Field by Shrewsbury (1972), joka nojaa historiallisiin tosiasioihin.
Varsin suosituksi tuli samalle seudulle sijoittuva sarja jännitysromaaneja keskiaikaisesta veli Cadfaelista. Tämä oli Walesilainen munkki, joka hoiti Shropshiressä sijaitsevan Shrewsburyn luostarin yrttiviljelyksiä ja selvitteli kyläyhteisössä tapahtuvia rikoksia. Kertomukset sijoittuvat vuosiin 1135 – 1150, jolloin Englannin kruunusta käytiin tuhoisaa valtataistelua. Kirjoissa sivutaan useita todellisia historiallisia tapahtumia. Cadfael aloitti seikkailunsa vuonna 1977 ilmestyneessä kirjassa A Morbit Taste for Bone (Vaarallinen pyhimys, Otava 1990). Cadfaelista kertovia kirjoja kertyi kaikkiaan 21 joista viimeisin Brother Cadfael’s Penance (1994) jäi Edith Pargeterin viimeiseksi teokseksi. Valitettavasti vain sarjan neljä ensimmäistä kirjaa on suomennettu. Cadfaelin vaiheista tehtiin kuunnelmia ja suosittu BBC:n TV-sarja, joka sai innokkaan kannattajajoukon myös USA:ssa.
Edith Pargeter sai vastaanottaa monia palkintoja ja kunnianosoituksia kotimaassaan ja myös Tšekkoslovakiassa ja Amerikassa. Näitä olivat Edgar-palkinto vuonna 1962 ja Silver Dagger 1980 sekä Diamond Dagger 1993. Hänet kutsuttiin Walesin akatemiaan tunnustuksena Walesin historiaa käsittelevistä teoksista. Vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1994 hänelle myönnettiin O.B.E, eräs Brittiläisen imperiumin arvonimistä. Se on suuri saavutus verrattain vaatimattomista oloista lähteneelle naiselle.
Edith Pargeter kuoli vuonna 1995, 82-vuotiaana kotonaan Shropshiressa. Hänen muistokseen laitettiin lasimaalaus Shrewsburyn luostarikirkon sisäänkäynnin yläpuolelle. Siinä on kuvattuna avoin kirja, sulkakynä ja Cadfaelin hahmo.
Edith Pargeterin suomennetut teokset:
– kaikki ovat Ellis Petersin nimellä
Gummeruksen salamasarjassa ilmestyneet:
Jäiset timantit (1967, salama 153) - The will and the deed (1960)
Noidan pako (1966, salama 143) - Flight of a witch (1964)
Vihreä leski pitää lomaa (1970, salama 173) - The grass-widow's tale (1968)
Veli Gadfael romaanit, kaikki Otavan Crime Club -sarjassa:
Vaarallinen pyhimys (1990) - A Morbid Taste for Bones (1977)
Yksi ruumis liikaa (1989) - One Corpse Too Many (1979)
Munkinhuppu (1989) - Monk's Hood (1980)
Pyhän Pietarin markkinat (1991) - Saint Peter's Fair (1981)
Tuomitun kaapu (1995) - The Leper of Saint Giles (1981)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti