Lovesey, Peter: Käsi krokotiilialtaassa

Peter Lovesey
Käsi krokotiilialtaassa
WSOY 1978 – Sapo 225
Mad Hatter’s Holiday 1973

”Peter Lovesey on niitä harvinaisia dekkarikirjailijoita, jotka kuvaavat mennyttä aikaa – 1800-luvun Englantia. Hänen romaaninsa ovat ajan- ja tapainkuvauksinakin täynnä mainioita yksityiskohtia. Tätä kirjaa on pidetty hänen parhaanaan.
Herra Moscropilla on erikoislaatuinen harrastus: ihmisten tarkkaileminen kiikarilla. Brightonin kylpyläkaupungin vilkas rantaelämä tarjoaakin tähän oivat mahdollisuudet. Hänen mieltään kiehtoo salaperäinen Protheron perhe, varsinkin upea Zena Prothero. Tahtomattaan herra Moscrop tempautuu mukaan mieltäkuohuttavaan seikkailuun, kun akvaarion krokotiilialtaasta löytyy ihmisen käsi. Vähä vähältä paljastuu dramaattinen tapahtumavyyhti, joka on johtanut epätoivoiseen tekoon. Ja kun juttu on selvitetty, Lovesey on tutustuttanut lukijansa moniin viktorianaikaisiin nautintoihin – luvallisiin ja luvattomiin.”

Kirjassa on mukavan outo heppu päähenkilönä. Hepun edesottamuksia kuvataan paljon, poliisin (Cribb ja Thackeray) tutkimusten jäädessä vähemmälle. Kesäisen rantaloman tunnelma Brightonissa välittyy elävästi. Loveseyn parhaita kirjoja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979: ”Loveseyn varsinainen kirjailijanoivallus on ollut perehtyminen viime vuosisadan loppupuolen englantilaiseen elämänmuotoon ja erityisesti silloin muodissa olleisiin urheilulajeihin, sillä niiden avulla hän on onnistunut luomaan persoonallista ominaisväriä aikaisemmin suomennettuihin dekkareihinsa. Tällä kertaa seuraillaan yli puolen välin kirjaa originellin miekkosen kiikarin linssin lävitse erään perheen lomanviettoa Brightonin suositussa kylpyläkaupungissa noihin aikoihin ennen kuin päästään kiinni varsi-naiseen juoneen, perheessä tapahtuvaan rikokseen ja murhenäytelmään. Ajan- ja tapainkuvauksessa ei nyt ole samaa kiinnostavuutta, sillä vastaavia kylpyläkuvauksia on viljalti ja paremmin kerrottuja, Lukija ennättää siis pahasti pitkästyä, ja sehän on pahinta mitä dekkarin suhteen voi tapahtua. Ihmettelenpä, kuka takakannen mukaan on mahtanut pitää tätä Loveseyn parhaana teoksena.”

Lovesey, Peter: Dynamiittia, dynamiittia

Peter Lovesey
Dynamiittia, dynamiittia
WSOY 1979 – Sapo 232
Invitation to a Dynamite Party 1974

”Dynamiittiliiga räjäyttelee julkisia rakennuksia Lontoossa vuonna 1884. Itse Scotland Yardistakin löytyy pommi, jolloin aletaan epäillä jonkun poliiseista auttavan anarkisteja. Komisario Cribb saa erikoistehtävän soluttautua liigaan lahjomalla petturiksi epäillyn konstaapelin. Kun Cribb kuulee kenestä on kyse, hän ei ole uskoa korviaan. Thackeray, hänen entinen lahjomaton apulaisensako lähtisi rikollisten kelkkaan! Viktoriaaniseen aikaan erikoistunut  mainio englantilainen dekkarintekijä Lovesey on ennenkin pannut komisario Cribbin selvittämään mitä hankalimpia ja eriskummallisimpia rikoksia, viimeksi Sapossa nimeltä Käsi krokotiilialtaassa. Mutta nyt sankarimme vastassa ei olekaan mikä tahansa kopla tai nurkkamurhaaja, vaan kokonainen salaliitto, joka on päättänyt riistää Irlannin Hänen Majesteettinsa määräysvallasta.”

”Pommihyökkäykset Lontoon julkisiin rakennuksiin jatkuivat vuoteen 1885. Kolme Clan-na-Gaelin asiamiestä räjähti kappaleiksi yrittäessään lennättää London Bridgen ilmaan alhaalta käsin; Gower Streetin maanalaisen asemalla räjähti; ja tammikuun 24.päivänä tapahtui kolme samanaikaista pommihyökkäystä: Lontoon Towerin Valkoisessa tornissa, Westminister Hallissa ja alahuoneen parlamenttirakennuksessa. Dynamiitti teki melkoisia tuhoja kaikissa kolmessa kohteessa. …  Vuoteen 1887 mennessä Scotland Yard oli onnistunut soluttautumaan klaaniin ja kuningatar Victorian hallituskauden 25-vuotisjuhlan yhteyteen suunniteltu tihutyö pystyttiin tekemään tyhjäksi. Klaanin asiamiehet pidätettiin. Kirjassa kuvattu sukellusvene Holland sai alkunsa klaanin taistelurahaston turvin ja Holland VIII katsottiin historian ensimmäiseksi luotettavaksi sukellusveneeksi. Yhdysvaltain laivasto alkoi tuottaa niitä vuonna 1900. Vickersin rakentamat ensimmäiset englantilaiset sukellusveneet olivat Hollandin mallin mukaisia ja Saksan U-veneet ensimmäisessä maailmansodassa oli rakennettu saman periaatteen mukaan.”

Mukava ja jännittävä tarina. Tapahtumat sijoittuvat siis todellisiin puitteisiin. Vanhaa Lontoota kuvataan mukavasti. Hieno kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1979: ”Dynamiittia, dynamiittia on Peter Loveseyn (s. 1936) ilmiömäisen nopeasti kielellemme kääntyvän tuotannon tyyppiesimerkki, viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva historiallinen dekkari, jossa ajankuvaukseen on kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin itse jännitysainekseenkin. Yhdistelmä toimii jo neljännen kerran varsin hyvin, mutta mitä vakavammista (ja yhä ajankohtaisista) asioista - tällä kertaa pommiattentaateista - on kyse, sitä enemmän ainakin minä kaipaisin kirjailijalta eläytymistä paitsi aikakauteen myös siinä toimiviin ihmisiin. Tässä suhteessa Dynamiittia, dynamiittia on aika sovinnainen mustavalkotuote. - Muuten: miksi Loveseyn ilmeinen oppi-isä, historiallisenkin dekkarin mestari John Dickson Carr on meillä kokonaan unohdettu?”

Lovesey, Peter: Hoippuen kohti kuolemaa

Peter Lovesey
Hoippuen kohti kuolemaa
WSOY 1971 – Sapo 129
Wobble to Death 1970

”Kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut Islingtonin jättiläishallissa 1879. Karski ammattilaisjoukko hoippuu kierros kierrokselta, jalat verille hiertyneinä kohti määränpäätä ja voittajalle luvattua ruhtinaallista palkintoa. Vedonlyöjät ja reportterit kärkkyvät apajaansa, valmentajat kyräilevät toisiaan. Kaasulamppujen kelmeässä valossa hahmot sekoittuvat hikiseksi massaksi. Kukaan tuskin huomaa kun yksi juoksijoista lyyhistyy radalle. Voittajaehdokas on poissa pelistä. Vedonlyöjien reseptit sekoavat, mutta liiankin monella on syytä iloon. Tosipohjaisiin puitteisiin sijoittuva ’urheilusapo’ tarjoaa lukijalle epätavallisen yhdistelmän kilpailun jännitystä ja rikosten raakuutta, englantilaispoliisien lyömätöntä taktikointia ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa. Tällä teoksella Lovesey voitti 1969 Macmillianin ja Pantherin järjestämän kilpailun vuoden parhaasta esikoisdekkarista.”

Tekijän huomautus: Sir John Astley alkoi pitää kuuden päivän ”kulkekaa niin kuin haluatte” –kilpailuja – eli ’hoippumisia’ – maaliskuussa 1878, ja niistä tuli kahdeksankymmenluvulla hyvin suosittuja Atlannin molemmin puolin. Englantilainen George Littlewood saavutti New Yorkissa vuonna 1888 ennätystuloksen 623 ja 2/3 mailia siitä huolimatta että hänen jalkansa paloi hänen alkoholikylpynsä sytyttyä tuleen kilpailujen aikana. Vuonna 1966 fysiologi BB.Lloyd kirjoitti Advancement of Science –lehdessä että Littlewoodin uroteko on ”ehkä suurin jatkuva ponnistus mihin ihmisruumis pystyy”.

Mielenkiintoista ajankuvaa, mutta murhien selvittely jää jotenkin vaisuksi. Pääosissa ylikonstaapeli Cribb ja konstaapeli Thackeray.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1972: ”Tämän dekkarin aihe - Islingtonin jättiläishallissa pidetyt kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut v. 1879 ja niiden kestäessä sattuneet murhat - on sinänsä niin virkistävän uusi, että suuren dekkarikilvan ensisija on ymmärrettävä. Tekijä kertoo kiinnostavaa tietoa näiden todellisuudessa toimenpantujen merkillisten urheilukilpailujen luonteesta ja kulusta ja sujuttaa murhat mukaan kuvitteellisiksi jännitysmausteiksi sangen luontevasti. Alku on dekkariksi hitaanlainen ja liiankin kuvaileva, mutta ajan oloon tämmöinen epäurheilullinen naiseläjäkin huvittuu sentään kohtuullisesti mukaan kirjan viktoriaanisen ajan kilpailunhenkeen ja rikosselvittelyyn.”

Lovesey, Peter: Salapoliisi silkkipöksyissä

Peter Lovesey
Salapoliisi silkkipöksyissä
WSOY 1978 – Sapo 221
The Detective Wore Silk Drawers 1971.

“Nyrkkitappelu ilman hansikkaita on veristä peliä. Siksi tämä urheilulaji kiellettiinkin Englannissa jo 1860-luvulla. Mutta sitä jatkettiin salaa. Thamesista kalastettu nyrkkitappelijan päätön ruumis saa komisario Cribbin ottamaan selvää, mitä näissä rähinäsakin ja vedonlyöjien rakastamissa laittomissa matseissa oikein tapahtuu. Hän lähettää nuoren vahvan poliisin Henry Jagon itse suden suuhun, muka valmennettavaksi pugilistien salaiselle harjoitusleirille. Täältäkö ratkaisu päättömän ruumiin arvoitukseen?”

Ei parasta Loveseytä, mutta hyvä jännäri kuitenkin. Tässä jää salapoliisin työ nyrkkeilykuvausten varjoon.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1978: ”Lovesey on keksinyt jo historiaan jääneistä urheilumuodoista ihan käyttämättömän dekkarimaaston, jossa liikkuu tällä kertaa rehevämmin ja rivakammin kertojantaidoin kuin historiallisiin englantilaisiin kävelykilpailuihin paikallistetussa aikaisemmin suomennetussa dekkarissaan. Tapahtuma-aika on v. 1880, ja juoni on punottu Englannissa tuolloin jo virallisesti kiellettyjen, mutta salassa sitäkin suositumpien, ilman nyrkkeilyhansikkaita käytyjen nyrkkitaistelujen lukemiin. Niihin osallistujia valmennettiin rankoin menetelmin, vedonlyönnissä liikkui viljalti rahaa, kilpailua tultiin katsomaan lähinnä veren näkemisen toivossa. Lovesey saa siten tavallaan oikeutuksen väkivaltaisten tappelukohtausten kuvaamiseen, mutta onnekseen hänellä on kykyä muuhunkin ajankuvaan, jopa hienoiseen huumoriin poliisimiesten suhteita värittäessään.”

Lovesey, Peter: Oma henki kullan kallis

Peter Lovesey
Oma henki kullan kallis
WSOY 1994 – Sapo 379
A case of spirits 1975

”Outoja asioita tapahtuu Lontoossa kokoontuvan spiritistipiirin ympärillä. Jäsenten kodeista katoaa arvottomia taide-esineitä, vihaiset henget pommittavat istunnoissa osanottajia appelsiineilla ja lopulta piirin johtohahmo, lupaava nuori meedio, liittyy hämärissä olosuhteissa suureen enemmistöön eli kuolee. Scotland Yardin etsivät Cribb ja Thackeray joutuvat nielemään epäuskonsa tunkeutuessaan henkimaailman syövereihin.”

Hyvin kerrottu mielenkiintoinen tarina. Cribb joutuu hankalaan tilanteeseen esimiehensä komisario Jowettin puuttuessa tapahtumiin. Onneksi kirjailija käsittelee aihetta vieno virne suupielessään ja paljastaa tämän tyyppisen toiminnan todelliset kasvot.

Lovesey, Peter: Vahakuva

Peter Lovesey
Vahakuva
WSOY 1982 – Sapo 275
Waxwork 1978.

”Kunniallinen viktoriaaninen lady Miriam Cromer näyttää tunnustuksensa perusteella olevan murhaaja. Hänet tuomitaan hirtettäväksi. Mutta hänen käytöksensä kuolemansellissä on outoa: Hän on hämmästyttävän peloton ja rauhallinen. Vielä oudompaa seuraa, kun sisäasiainministeriöön lähetetään valokuva, joka tekee koko tunnustuksen epäilyttäväksi. Poliisiviranomaiset eivät pidä jälkipuinnista, mutta asia on tutkittava uudestaan. Vanha tuttu komisario Cribb kutsutaan töihin. Härkäpäisen Cribbin tutkimukset eivät helpota poliisien oloa. Mitä pidemmälle ja syvemmälle hän pääsee tutkiessaan murhaan sekaantuneiden ihmisten taustaa, sitä arvoituksellisemmaksi juttu muuttuu.”

Loveseyn mainio komisario Cribb penkoo taas 1800-luvun Englantiin sijoittuvaa juttua. Nyt pidetäänkin lukijaa jännityksessä loppusivuille asti! Mukavaa ajankuvaa ja viihdyttävää luettavaa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1983: ”Peter Lovesey (s. 1936) on Englannin 1970-luvun dekkarikirjailijoista näkyvimpiä, ja hänen teoksistaan on valtaosa myös suomennettu Sapo-sarjaan. Hänen valttinaan on kuningatar Viktorian ajan Lontoon ympäristön ja ajankuvan vankka hallinta, mutta parhaimmillaan hän kykenee erityistietojensa esittelyn ohella rakentamaan myös yleisesti kiinnostavan jännityskuvion. Vahakuva on tässä mielessä hänen edustavimpia teoksiaan: oman tunnustuksensa perusteella kuolemaan tuomitun naisen tapauksen selvittely pitää mielenkiinnon vireillä ja saa lisäsävyjä poliisikunnan sisäisten ristiriitojen käsittelystä. Suotta Lovesey ei olekaan korostanut pyrkimystään kirjoittaa nimenomaan poliisiromaaneja, olkoonkin että aikakausi on Scotland Yardin perustamisvaihetta. Lisäksi hänellä on jokaisessa kirjassaan jokin viktoriaanisen ajan kulttuurin yksityiskohta erityisesti tarkkailtavana. Tällä kertaa se on madame Tussaudin vahakabinetti.”

Lovesey, Peter: Vaitelias komisario

Peter Lovesey

Peter Lovesey
Vaitelias komisario
Tammi 1983
The False Inspector Dew 1982

”Walter Baranov on ystävällinen keski-ikäinen hammaslääkäri, johon hänen potilaansa Alma Webster on rakastunut hulluuteen saakka. Tilanteesta on vain yksi ajateltavissa oleva ulospääsy: Walterin sietämättömän vaimon Lydin on kuoltava...
Asteittain suunnitelma kiteytyy valmiiksi. Teon on määrä tapahtua loistolaiva SS Mauretanialla, jolla Walter vaimoineen aikoo Amerikkaan ja Alma on mukana väärän henkilöllisyyden turvin. Mutta jo ensimmäisenä yönä murha alkaa paljastua ja rakastavaiset kietoutuvat karmeaan ja samalla perin juurin hämmentävään piiloleikkiin.

Murhan tutkijaksi ilmaantuva vaitelias komisario Dew on mitä salaperäisin ja epätavallisin mies. Juuri hän vangitsi kymmenen vuotta aikaisemmin pelätyn vaimonmurhaajan, tohtori Crippelin, hyvin samantapaisissa olosuhteissa. Kuulustelutyylillä, joka tyrmäisi kokeneimmankin rikostutkijan, hän käy läpi matkustajaluettelon kaunottaret ja miljonäärit, korttihuijarit ja elostelijat - lukijan hymyhermoja hivelee ja jännitys riipoo vatsanpohjaa paljastusten edetessä vääjäämättömästi aina huikean yllätykselliseen loppuun saakka.”

Mainion kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosisadan alkuun. Ystävällinen keski-ikäinen heppu joutuu ikävään tilanteeseen kun hänen vaimonsa haluaa muuttaa Amerikkaan. Muuan ikäneito tarjoaa ratkaisua tilanteeseen ja he punovatkin ovelan juonen. Pian ollaan matkalla SS Mauretanialla ja tutustutaan ensimmäisen luokan matkustajiin. Mukana on konnia ja miljonäärejä. Walteria luullaan kuuluisaksi salapoliisiksi ja hän joutuu tutkimaan laivalla sattuneita yllättäviä rikoksia. Hän onnistuukin hommassa lopulta ihan hyvin. Vaikka juonia punoneen pariskunnan välit viilenevätkin he eroavat toisistaan huojentuneina. Walteria odottaa kuitenkin paluumatkalla yllätys. Samoin lukijaa…

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1983: ”Lovesey on historiallisaiheisen dekkarin harvinaisia taitajia, ja hänellä on kyky sekä maalata ajankuvaa että kehitellä ajankohtaan sopivaa jännitysaihetta niin, että lukija vielä lopussakin saa kokea jonkin yllätyksen. Tässä päätapahtumat sijoittuvat loistolaiva SS Mauretanian Amerikan matkalle heti 1920-luvun alussa, ja aviollisesta kolmioasetelmasta syntyy loppuaan kohti yhä uusia kieppejä tarjoileva dekkarijuoni. Tekijän tekniikkaan kuuluu melko verkkainen ja huolekkaasti taustoja maalaileva alkuosa ja vasta puolen välin vaiheilta alkava hämääminen ja tapahtumien kiihdytys.”

Lovesey, Peter: Katkeraa satoa

Peter Lovesey
Katkeraa satoa
Viihdeviikarit 1988 – Jännityksen mestarit 13
Rough Cider 1986

”Luennoitsija Theo Sinclairia lähestyy eräänä päivänä vuonna 1964 tuntematon tyttö nimeltään Alice. Ilmenee, että hänen isänsä hirtettiin tuomittuna murhasta, kun tämä palveli varusmiehenä Somersetissa toisen maailmansodan aikana. Silloin  yhdeksänvuotias Theo oli paikkakunnalla evakkona, ja myöhemmin oikeudenkäynnissä syyttäjän tärkein todistaja. Alice ei kuitenkaan suostu uskomaan isänsä olleen syyllinen veritekoon. Hän painostaa vastahakoisen Theon lähtemään kanssaan Somersetiin selvittämään mitä todella tapahtui lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin. Menneisyyden kauhut palautuvat elävästi kaikkien mieleen, kun tapahtuu uusi murha…”

Heppu oli pienenä siideritilalla sotaa paossa ja joutui ikävien tapahtumien silminnäkijäksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin Yhdysvalloista saapuu tyttö ottamaan selvää mitä oikein tapahtui. Tarina on mukavasti kerrottu ja siinä on mielenkiintoinen juoni. Kirjassa kuvataan sotalapsen arkea, muttei kuitenkaan unohduta liikaa juonen kehittelystä pois. Sankaritar, Alice, on kuvattu elävästi, ja hän on virkistävä poikkeus tavanomaisiin kirjojen naishahmoihin. Mukava kirja.

Lovesey, Peter: Hiuskarvan varassa

Peter Lovesey
Hiuskarvan varassa
Viihdeviikarit 1990 - Jännityksen mestarit 36
On The Edge 1989

”Rosen ja Antonian sota-aika meni oikeastaan hyvin. He molemmat työskentelivät RAF:n palveluksessa – ja työ oli jännittävää ja itsenäistä. Oman mielenkiintonsa siihen toi se, että he olivat tukikohdan ainoat naiset. Rauhan aika sen sijaan osoittautui pettymykseksi. Ankara säännöstely, pula-aika ja elämän yksitoikkoisuus koettelivat hermoja. Sitä paitsi Rosen sotasankari-aviomies osoittautuu väkivaltaiseksi roistoksi, ja Antonia haluaa erota rikkaasta tehtailijastaan ja muuttaa rakastajansa kanssa Amerikkaan uutta onnea etsimään. Mutta kummallakaan ei ole taloudellisesti varaa avioeroon… Mutta onhan heillä kokemusta sota-ajan harhautusoperaatioista. niissä he olivat alansa parhaita – mikä siis olisi helpompaa kuin suunnitella ja toteuttaa täydellinen kaksoismurha…”

Lovesey kuvaa hienosti eri aikakausien elämää kirjoissaan. Tällä kertaa eletään sodan jälkeistä aikaa. Viihdyttävää ja mielenkiintoista jännitystä on luvassa tarinassa, jonka juonenkäänteitä ei lukija osaa arvata ennalta.

Kirjan tapahtumapaikat ovat minulle tuttuja: ”He ajoivat Pimlicoon ja koettivat löytää jonkun jolta kysyä tietä. Kaikkia katuja reunustivat talorivistöt, joissa oli pylväskuistit.” ”..hänen ei tarvitse kuin kävellä kulman ympäri Knightsbridgen asemalle ja ajaa Piccadilly-linjalla South Kensingtoniin. Hän vaihtaa District-linjalle ja tulee takaisinpäin Victorialle ja kävelee sitten loppumatkan, suoraan St.George’s Drivea kotiin.”

Lovesey, Peter: Viimeinen oikea rikosetsivä

Peter Lovesey
Viimeinen oikea rikosetsivä
Blue moon 2002
The Last Detective 1991

”Viimeinen oikea rikosetsivä aloitta nykyaikaan sijoittuvan sarjan, jonka päähenkilö on ruumiiltaan muhkea ja tavoiltaan itsenäinen rikostarkastaja Peter Diamond. Tämä viimeinen klassinen rikostutkija arvostaa perinteistä poliisin jalkatyötä ja suhtautuu epäluuloisesti uuden ajan elkeisiin kuten tietokoneisiin ja valkotakkisten miesten dna-analyyseihin. Diamondin toimintatavat koettelevat jo ennestään kitkaisia suhteita esimiehiin. Kirjan näyttämö on viehättävä Bathin kaupunki, erityisesti sen läpi virtaavan joen patorakennelma ja kaupungille nimen antanut roomalaisaikainen kylpylä. Bathissa vastentahtoisesti asuneen kirjailija Jane Austenin ennestään tuntemattomilla kirjeillä on tärkeä roolinsa.”

Kirjoitettuaan 1800-luvulle sijoittuneita jännäreitä, Lovesey jatkaa nyt nykyajassa. Miljöö muuttuu, mutta kertomukset ovat yhtä hienoja. En muista lukeneeni yhtään huonoa Loveseyn kirjaa. Tämäkin on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Naisen ruumis löytyy järvestä, eikä henkilöllisyydestä ole aluksi mitään tietoa. Lopulta se selviää ja ahkeran poliisityön tuloksena alkavat tapahtumat selvitä. Naisen aviomies on kirjallisuuden professori ja hän pelastaa erään pojan hengen. Lukijalle tarjotaan useaakin mahdollista syyllistä. Kesken tutkimusten tarkastaja Diamond joutuu esimiehensä nuhtelun kohteeksi ja sanoutuu irti työstään. Eräs epäillyistä joutuu oikeuteen syytettynä murhasta. Diamond kuitenkin jatkaa tutkimuksia omin päin apunaan syytetyn naisen poika. Sama poika, jonka professori pelasti hukkumasta. He paljastavat juttuun liittyvän huumekaupan. Viime hetkellä, kesken oikeudenistunnon Diamond saa selville tietoja, joilla puolustus saa kumottua syyttäjän aineiston ja juttu raukeaa. Mutta murhaaja paljastetaan vasta aivan viimeisillä sivuilla. Minulle se oli yllätys.

Lovesey, Peter: Ruusunnuppuja vainajalle

Peter Lovesey
Ruusunnuppuja vainajalle
Blue Moon 2005
The Summons 1995

“Elinkautisvanki John Mountjoy onnistuu pakenemaan vankilasta ja ryhtyy äärimmäisiin keinoihin saadakseen murhatuomionsa kumotuksi. Mountjoyn toimitti linnaan rikostarkastaja Peter Diamond, nyttemmin entinen rikostarkastaja, sillä hän lähti ovet paukkuen. Niukka leipä irtoaa sekalaisista töistä, baarimikkona, tavaratalon joulupukkina ja ostoskärryjen kerääjänä, niin että kun vähäpuheiset poliisit kiidättävät hänet keskellä yötä Bathiin, hän ei ole pelkästään ärtynyt. Diamond suostuu Mountjoyn vaatimaksi välittäjäksi, mutta ei ilmaiseksi. Poliisijohto joutuu sallimaan Diamondin avata uudelleen ruotsalaisen toimittajan murhajutun. Hän joutuu tutkimuksissaan nyhjäämään lähes tyhjästä ja tekemään työnsä moninaisissa ristipaineissa. Niitä lievittää yllättävänkin sujuva sopeutuminen yhteistyöhön nuoren ja etevän naiskomisarion kanssa. Alkaa jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan”

Erinomainen kirja Loveseyltä. Henkilöt ovat uskottavia ja tapahtumat toden tuntuisia. Alussa kuvataan syyttömänä murhasta tuomitun miehen pakoa vankilasta. Tämä kaappaa poliisiupseerin tyttären ja vaatii uusien murhatutkimusten aloittamista ja hänen syyttömyytensä varmistamista. Puhumaan hän suostuu vain hänet aikoinaan pidättäneen Diamondin kanssa. Diamond on nykyään siviilimies suivaannuttuaan typeriin esimiehiinsä. Hänet pyydetään kuitenkin neuvottelemaan panttivanki vapaaksi. Diamond suostuu sillä ehdolla, että uudet tutkimukset todella käynnistetään ja totuus kaivetaan esiin, vaikka sitten ilmenisi, että hän on aiemmin tehnyt väärän pidätyksen ja syytön on tuomittu. Diamond joutuu taistelemaan esimiestensä jääräpäisyyttä vastaan, mutta saa lopulta totuuden selville. Esimiehet ovat tällä välin tyhmyyttään vähällä tapattaa syyttömän vankikarkurin panttivankeineen. Diamond ehtii hätiin ja pelastaa tilanteen. Jännittävä ja harvinaisen mielenkiintoinen kirja.