 |
| Victor Canning |
Operaatio Python
Gummerus 1969
The Python Project 1967
”Kadonnut: kultainen, kiemurtelevan pythonkäärmeen muotoinen rannerengas, arvoltaan viisituhatta puntaa – sinänsä pikkurahaa Gloriana Stankowskille. Rannerenkaan varasti kuitenkin Glorianan veli, Martin Freeman, haaveilija joka halusi tehdä miljoonia. Gloriana ei sure rannerenkaan menetystä, mutta hän on huolissaan veljestään. Löydettävä Freeman ja palautettava rannerengas: Rex Carverista rannerenkaan palauttaminen tuntuu rutiinihommalta – kunnes tapaa kauniin Glorianan. Sen jälkeen ei mikään ole rutiininomaista. Freemanin Kentissä sijaitsevassa mökkipahasesta löytyy johtolanka – kemiallisessa klosetissa istuu ruumis. Jäljet johtavat Pariisiin, Firenzen ja Rooman kautta Pohjois-Afrikan hiekkaiselle rannikolle. Carver oppii että (1) hän ei ole yksin etsimässä Freemania, (2) hän päätyi aivan toisen, paljon tärkeämmän miehen etsintään, (3) tässä kovassa taistelussa on mukana kaksi vahvaa mahtia, (4) häntä käytetään kätyrinä – molempien osapuolten, (5) kätyrin keskimääräinen elinikä on lyhyt”
Carver & Wilkins on etsivätoimisto, jossa neiti Wilkins on topakka sihteeri ja Rex Carver tekee kenttähommia vakuutusyhtiöille. Brittien salainen palvelukin ottaisi hänet riveihinsä. Rex-heppu saa toimeksiannon etsiä rannerengas ja sen kähveltänyt heppu. Sen myötä hän sotkeutuu luultua suurempaan soppaan. Koru kyllä löytyy, samoin sen nykyinen haltija, eksoottinen tanssijatar La Piroletta. Wilkins kuitenkin napataan lomamatkallaan ja vastapuoli painostaa näin Rexiä toimimaan haluamallaan tavalla. Kotimaan salaisen palvelun juipit nappaavat puolestaan Rexin kuulusteluihinsa ja kiduttavat häneltä tietoja. Tässä kohtaa tarinalta menee uskottavuus. Vaikka romaaneissa onkin kyse kuvitteellisista tapahtumista, lukija odottaa kuitenkin jonkinlaista realistisuutta tarinalta. Kidutuksen jälkeen supersankarimme nappaa pari whiskypaukkua ja lähtee konnien perään. Hän toimii tietysti ihan yksin neukkujen vakoojaorganisaatiota vastaan ja salainen palvelu saa pitkän nenän. Victor Canning kirjoitti 1950 ja 1960 – luvuilla kelpo jännäreitä, tämä myöhäisempi on kyllä jännä, mutta typerä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1969: ”Canningia on suomennettu yllättävän runsaasti, joten ilmeisesti hänen teoksiaan on myyty meillä suhteellisen hyvin hänen taitoihinsa nähden. Tämän romaanin anti sankari-tyyppinen yksityissalapoliisi noudattelee Chandlerin koulukunnan väsähtäneen, mutta toden tullen tekoihin yltävän keskushenkilön linjaa, ja tekoihinpa miekko joutuukin, sillä melko viattomasti liikkeelle lähtenyt kadonneen korun etsintä johtaa kahden valtiomahdin huippuagenttien keskinäisiin valtakahinoihin, joissa yksityisillä on näköjään perin paha olla. Varsinaista uutta näistä agenttiteemoista on enää vaikea löytää, kun sekä sankarit että antisankaritkin on jo käyty läpi - tekijän olisi oltava huippuluokkaa, jotta silmät kirkastuisivat, eikä Canning ihan ole.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti