Metsän kirot
Tammi 1987
High Stand 1985
”Hyytävä jännäri Kanadan erämaista, Klondiken kultakentiltä ja metsien syvyyksistä.
Kaikki alkaa siitä kuin asianajaja Philip Redfernin asiakas Tom Halliday, ”Klondiken kullalla rikastunut rattopoika”, katoaa. Selvittääkseen hänen asiansa Redfernin on pakko matkustaa Luoteis-Kanadaan, missä ovat Hallidayn ehtynyt kultakaivos ja laajat metsämaat. Mutta siellä, jäisessä maailmassa, valkoisten vuorten keskellä, on edessä pelkkiä arvoituksia:
Mitä oikein on tekeillä hylätyssä kaivoksessa?
Miksi Halliday on isänsä kirousta uhmaten myynyt tämän istuttamia puita?
Missä piileksii Hallidayn kaunis vaimo Miriam?
Ja miksi Redfernin tielle koko ajan nousee outoja esteitä?
Eivätkä arvoitukset ratkea, ennen kuin Redfern lähtee kaadettujen puiden perään, soluttautuu tukkien joukkoon pimeään proomuun ja matkaa niiden kanssa määränpäähän halki Kanadan hyisten ja myrskyisten rannikkovesien.”
Kummallinen rikas heppu katoaa ja hänen englantilainen asianajajansa alkaa selvitellä juttua. Hän matkustaa Kanadaan, jossa hepun ehtynyt kultakaivos ja metsäpalsta ovat. Heppu löytyy ja selviää, että tämä on sekaantunut huumekauppaan. Aika pitkäveteinen kirja. Meinasin jättää kesken.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 11/1987: "Innesin kirjan tapahtumat sijoittuvat Luoteis-Kanadaan, lähelle Alaskan rajaa ja Klondykea, sekä Kanadan länsirannikolle. Klondyke on tärkeä lenkki, sillä juristipäähenkilön asiakas omistaa isänsä aikoinaan tuottoisan, nyt ehtyneen, kultakaivoksen. Isä on myös istuttanut länsirannikolle komean alueen jättituijaa, jota poika on ruvennut kaatamaan rahan- ja huumausaineen tarpeessaan. Huumausaineet ja puut yhdistetään tavalla, joka tuo kirjaan syvyyttä: toinen kallista ja tarpeetonta, toinen kallista ja erittäin tarpeellista. Kanadan komeat maisemat saavat arvoisensa kuvauksen ja lopussa Innes kertoo, että puut ovat hänen mielestään ekologisesti tärkeä asia ja lisäksi tärkeitä hänelle itselleen henkilökohtaisesti. Se kirjassa näkyy. Jos viihteeseen saataisiin näin aiheellisia teemoja, ja vielä hyvin kerrottuna, eipä olisi hädän päivää"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti