Kultainen köli
WSOY 1965
The Golden Keel 1963
”Kulta on yhä siellä – kukaan ei ole löytänyt sitä. Se on yhä siellä – neljä tonnia kultaa siinä tunnelissa – ja kaikki jalokivet.” Hänet on vallannut hurja kiihko.
Kapkapunki. Baarissa nuokkuva Walker ojentautuu ja silmäilee hermostuneena ympärilleen. ”Ei ole helppoa saada sitä pois maasta”, hän sanoo. ”Ei edes suuri ja mahtava kersantti Coertze ole keksinyt siihen keinoa. Hän pisti kullan maankoloon eikä uskalla ottaa sitä esiin.” Walker alkaa nauraa hysteerisesti.
Peter ”Hal” Halloran, rikkaiden eteläafrikkalaisten suosima loistoveneiden rakentaja, katsoo vastapäätä istuvaa miestä. Neljäntoista vuoden kiduttava odotus on ollut liikaa. Se on tehnyt Walkerista, entisestä partisaanista, raunion. Tuo uskomaton juttu Mussolinin Italiaan kätketystä aarteesta alkaa käydä jo Halinkin hermoille. Ja kuitenkin… On olemassa ennennäkemättömän loistava keino päästä kultaan käsiksi. Miehet ovat valmiit uhkayritykseen. Mieletön seikkailu voi alkaa.”
Hyvää vuosikertaa oleva seikkailukirja, Bagleyn ensimmäinen. Etelä-Afrikassa asustava veneenrakentaja Peter Halloran tapaa juoppolallin, joka kertoo Italiaan jääneestä toisen maailmansodan aikuisesta aarteesta. Saatuaan vuosia myöhemmin varmistuksen asialle toiseltakin veteraanilta, hän lähtee näiden kanssa kulta-aarretta hakemaan. Pitkällisten valmistelujen jälkeen he saapuvat Italiaan ja huomaavat muidenkin saaneen vihiä heidän puuhistaan. Rikollisjoukkiot varjostavat heitä, mutta vastarintaliike - johtajanaan kaunis Francesca - ottaa heihin yhteyttä ja he osoittautuvatkin korvaamattomaksi avuksi seikkailussa. Aarre löytyy, mutta vielä on naamioitava kulta poiskuljetusta varten. Vene pääsee lopulta paluumatkalle, mutta myrskyn ja takaa-ajajan ahdistama vene uppoaa aarteineen. No, saihan Peter kuitenkin aarteen – Francescan. Kirja valottaa hieman Italian sodan jälkeistä poliittista tilannetta.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1965: ”Mussolinin kulta-aarteesta on kirjoitettu ennenkin, tässä uusi versio, pelkkää mielikuvitusta tietenkin. Itse kullan salakuljetukseen tähtäävä idea on nerokas, mutta sen toteuttaminen heikko, niin kuin kirjailija itsekin joutuu myöntämään. Ilman suunnitelman heikkouksia olisi ollut vaikeata saada jännityskirjalle sellaista loppua, jossa kulta kuitenkin menetetään. 4500 kilon kultakölin valaminen pienissä erissä laboratoriovälineillä on tehtävä, jossa itse Benvenuto Cellinikin olisi haronut hiuksiaan. Normaalia jännitystä ja tavanomainen kirja.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti