Greene, Graham: Idän pikajuna

Graham Greene
Idän pikajuna
Tammi 1964
Stamboul Train 1932

”Idän pikajuna kiitää Ostendesta kohti Konstantinopolia. Ylellisissä hyteissä kaikki näyttää rauhalliselta. Mutta levoton kohtalo punoo lankojaan. Tohtori Johnin nimellä esiintynyt matkustaja onkin maanpaosta palaava poliitikko Paul Czinner, joka nyt palaa kotiin vallankumoussuunnitelmia taskussaan. Hänen aikeistaan on saanut vihiä kyynillinen sanomalehtinainen Mabl Warren, joka vaanii junassa tilaisuuttaan kaikkien aikojen uutiseen. Rikas liikemies Carleton Myatt tarjoaa hyttinsä yösijaksi tanssityttö Coralille, joka on nälästä ja uupumuksesta pyörtynyt junan käytävälle. Näiden kahden välillä orastava hellyys pirstoutuu väkivaltaiseen todellisuuteen, kun Czinnerin viholliset vangitsevat hänet, ja hänen mukanaan epäiltyjen joukossa myös Coralin. Dramaattiset tapahtumat kiihtyvät huumaavaksi painajaisuneksi kunkin päähenkilön joutuessa silmätysten kohtalonsa kanssa. Kuuluisa taideromaanin mestari piirtää jännärissään mieleen jääviä henkilökuvia. Graham Greenen lukijapiiri voi tässäkin hermoja kiristävässä romaanissa todeta hänen kykynsä vavahduttavalla tavalla kuvata ihmistä itseään suurempien voimien puristuksessa.”

Kuten kansitekstissä kerrotaan, kuvaa Greene henkilöitään mainiosti. Itse juoni etenee verkkaisemmin ja päähuomio on tunnelmien kuvauksessa. Greene suoriutuu tällaisesta hyvin – lukemattomien muiden kirjailijoiden sortuessa jaaritteluun. Tämä oli ensimmäinen lukemani Greenen kirja ja odotin jotain vielä parempaa kuuluisasta kirjaklassikosta. Myöhemmin olen tottunut hänen tyyliinsä ja huomannut, etteivät Greenen kirjat kuljekaan samoja latuja muiden jännäreiden kanssa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1964: Greenen varhaistuotantoon ja sen viihteelliseen linjaan kuuluva teos, jossa tekijälle luonteenomainen pakoteema on jo nähtävissä. Pikajuna on kulkemassa Konstantinopoliin, ja matkan kuluessa eri kansallisuuksia ja ammattiryhmiä edustavien matkustajien kohtalot solmiutuvat toisiinsa. Mukana on pako matkalla olevia ja heidän takaa-ajajiaan, on sillat polttaneita uuden onnen etsijöitä ja itsetyytyväisiä menestykseensä tuijottajia. Tiheätunnelmainen jännitysromaani, jossa greeneläinen, painajaisenomainen ahdistus, ihmistahdon ja pyrkimyksen voimattomuus kohtalonpyörän kiepissä ja henkilökuvien sattuvuus jo ilmenevät, vaikka eivät vielä tavoita taiteellista merkittävyyttä.”

Greene, Graham: Etusivun uutinen

Graham Greene
Etusivun uutinen
Tammi 1981
It's a Battlefield 1934

"Lontoo 1930-luvun alun talouslaman kourissa: työttömyyttä, lakkomellakoita, poliittista köydenvetoa. Sanomalehdet kertovat pääministerin matkasta Skotlantiin, Kansainliiton aseidenriisuntaneuvotteluista, jalkapallo-otteluista, murhista ja kuolemantuomioista. Yksi tällainen uutisaihe, bussinkuljettaja Jim Drover, odottaa lontoolaisessa vankilassa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa; hän on lakkomellakassa tappanut poliisin. Jim Drover, etusivun uutinen, pysyy lukijan kannalta vain uutisena, tavoittamattomissa vankilan seinien sisäpuolella; kuva hänestä välittyy hänelle läheisten ihmisten tai hänen asiansa kanssa tekemisiin joutuvien ihmisten kautta. Onko Drover arvokkaampi elävänä vai kuolleena? Kuka hyötyy hänen eloonjäämisestään, kuka hänen kuolemastaan? Droverin kohtaloa pohtivat hänen omaisensa, jotka keräävät nimiä adressiin hänen puolestaan, mutta kysymys askarruttaa muitakin: hänen puoluetovereitaan, Scotland Yardin apulaispoliisipäällikköä, lehtimiehiä, poliitikkoja.

Kommunistisen bussinkuljettajan armahdus osoittautuu riippuvaksi poliittisesta tilanteesta, monien seikkojen yhteisvaikutuksesta. Apulaispoliisipäällikölle Drover on vain kiusallinen oikeustapaus, joka ei itse asiassa kuuluisi hänelle ollenkaan, mutta jonka takia vaaniva varjo seuraa häntä Lontoon öisillä kaduilla. Tarjoilijana toimiva Jules kokee elämänsä tähtihetkiä taistellessaan Droverin puolesta, varsinkin kun Droverin käly vastaa hänen rakkauteensa."

Tämä on Greenen neljäs romaani. Mielestäni tämä ei ole jännäri, vaan pitkäveteinen kuvaus muutaman henkilön elämästä muutaman päivän ajalta. Tunnelma on tuttua Greeneä: poissaolevaa, nuhjuista ja surkeaa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 12/1981: ”Kun paljon kirjoittaneelta kirjailijalta käännetään paljon (mikä sinänsä on hyvä asia), niin väistämättä törmätään loppujen lopuksi hänen vähemmän onnistuneisiin teoksiinsa. Nyt ilmestynyt Etusivun uutinen on Greenen neljäs ja vähiten luettu romaani, kuten hän omaelämäkerrassaan sanoo. Siinä ovat mukana kaikki hyvät greenemäiset ainekset: jännitys, tarkka psykologinen ja yhteiskunnallinen näkemys, sujuva kerronta ja kirjoittamisajankohdan ylittävä ajankohtaisuus. Lakkomellakassa on bussinkuljettaja Jim Drover tappanut poliisin ja kohoaa lehtien otsikkoihin työttömyyden ja poliittisten kiistelyjen rinnalle. Greenen taistelukenttä on Droverista saatavan poliittisen hyödyn ja yksityisen ihmisen kohtalon välissä. Oikeuden epäoikeudenmukaisuus on kirjan keskeisiä teemoja. Alussa teos jauhaa paikallaan liian monissa henkilöissä, mutta loppua kohden ote tihenee aidoksi Greeneksi.” 

Greene, Graham: Takaa-ajettu

Graham Greene
Takaa-ajettu
Tammi 1973
A Gun for Sale 1936

”Murha ei merkinnyt Ravenille paljoakaan. Olipahan vain yksi uusi keikka. Mutta petosta hän ei sietänyt eikä aikonut koskaan päättää päiviään vankilassa kuten hänen isänsä joka hirtettiin. Raven lähtee ajamaan takaa pettäjäänsä ja häntä itseään ajaa takaa etsivä Mather, Kohtalokkaaksi yllätykseksi molemmille tulee juttuun sekaantuva Matherin tyttöystävä Anne. Takaa-ajetusta tulee takaa-ajava ja päinvastoin. Taistelu hyvän ja pahan välillä – mutta kumpi lopulta on kumpi? Graham Greenen Takaa-ajettu on samalla kertaa tiivistunnelmainen trilleri ja hänen parhaita psykologisia tutkielmiaan – riipaiseva kuva palkkamurhaajan yksinäisyydestä.”

Tätä kirjaa on helppo lukea – tässä ei jäädä puntaroimaan eikä maalailemaan. Juoni etenee tasaisen varmasti vaikka kertomukseen saadaankin riipaiseva ja ajatuksia herättävä ihmiskohtalon kuvaus mukaan. Tarina on filmattukin, mutta elokuvaan ei saatu päähenkilön luonnetta mukaan lainkaan.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1981: ”Vaikka Graham Greenen Takaa-ajettu ilmestyi jo v. 1936, teos on yhäti yllättävän ajankohtainen. Kylmä ja häikäilemätön palkkamurhaaja Raven surmaa nimeltä mainitsemattoman eurooppalaisen maan pasifistisen, vasemmistolaisen sotaministerin, mikä johtaa sodanuhan lisääntymiseen ja poliittisen tilanteen kiristymiseen. Ravenia on kuitenkin petetty ja hän alkaa etsiä toimeksiantajiaan. Hänestä tulee sekä takaa-ajettu että takaa-ajaja. Jäljet johtavat Englannin terästeollisuuden keskukseen ja sen huipulle. Terästeollisuus hyötyy tilanteesta osakkeiden hintojen noustessa. Greene tutkii väkivallan monia kasvoja. Teos toimii poliittisena trillerinä, mutta Greene trivialisoi nykynäkökulmasta rikollisten motiivit. Monipolvisen juonensa ja selkeän näkemyksensä ansiosta kirja kuuluu lajinsa parhaimmistoon.”

Greene, Graham: Kiveä kovempi

Graham Greene
Kiveä kovempi
Tammi 1953
Brighton Rock 1938

”Graham Greenen 1938 ilmestynyt läpimurtoteos on purevan tehokas jännitysromaani. Kirjailija käyttää hyväkseen salapoliisiromaanin ja gangsterielokuvan keinoja ja käyttää niitä taiten. Kirjan päähenkilö on kuin muotokuva aikamme syrjäytyneestä nuoresta: Brightonin slummeissa kasvanut Pinkie on jo 17-vuotiaana paatunut rikollisjoukkueen johtaja. Mutta nyt hän on peloissaan: hän on tehnyt murhan ja hänet tiedetään syylliseksi. Sen tietää rehevä, iloluontoinen Ida Arnold ja sen tietää 16-vuotias Rose, jonka Pinkie nai tukkiakseen hänen suunsa. Pinkien häikäilemätön kovuus on pohjimmiltaan sisäisen epätoivon naamiota. Hän on uskonnollisen ehdoton ja on tietoisesti valinnut pahan, pahuuden, helvetin, kadotuksen. Hänen vastapoolinsa on Ida, joka osaa nauttia elämästä mutta näkee myös kirkkaasti, mikä on oikein ja mikä väärin, ja on peräänantamaton pyrkimyksessään saattaa vääräksi kokemansa tuomiolle.”

”Teos kuvaa taidokkaasti Graham Greenelle tyypillistä hyvän ja pahan tematiikkaa... järisyttävä matka väkivaltaan ja kadotukseen.” (Guardian)

”Graham Greenen romaani Kiveä kovempi, joka ilmestyi alkuaan vuonna 1938, kuuluu kirjailijan itsensä mielestä hänen parhaimpiinsa. Se kertoo Pinkiestä, Brightonin slummien kasvatista, joka jo 17-vuotiaana on paatunut rikolliskoplan johtaja. Kaksi naista tietää hänen tehneen murhan; toinen haluaa paljastaa hänet, toinen suojella. Heidän varjossaan Pinkie elää epätoivoista elämäänsä, jossa katkeruus, pelko ja pakokauhu ajavat hänet yhdestä mielettömästä rikoksesta toiseen.”

Kovin on synkkää ja surkeaa. Surullista on, että Pinkien ja Rosen kaltaisia todella on. Greenen tarinoihin kuuluu tietty alakuloisuus ja nuhjuinen tunnelma, mutta tämä vie kyllä masentavuudessaan voiton kaikista. Tämän jälkeen pitäisi lukea vaikka joku Wodehousen hupsu kirja.

Greene, Graham: Salainen asiamies

Graham Greene

Graham Greene
Salainen asiamies
Tammi 1982
The Confidential Agent 1939

”Äkkiä hän ymmärsi kuinka mieletöntä kaikki oli. Hän on salainen asiamies hoitamassa tärkeää hiilikauppaa josta erään maan kohtalo saattoi riippua; tyttö oli nuori, tämän isä oli pääri jonka hiiltä hän halusi…johtajatar tai herra K oli tappanut erään lapsen…Ja kuitenkin he puhuivat puhelimessa keskenään aivan kuin olisivat rakastuneita, aivan kuin he eläisivät rauhan maailmassa, ja aikaa olisi loputtomiin. Sumuisessa Englannissa salaisena asiamiehenä harhaileva kirjallisuuden professori D on luonteenomainen Graham Greenen sankari tässä 30-luvun lopulla kirjoitetussa trillerissä jonka ihmis- ja miljöökuvauksessa sekä psykologisessa ja moraalisessa kysymyksenasettelussa näkyy aito greeneläinen kynänjälki.”

Nuhjuinen heppu saapuu maahan tekemään tärkeitä hiilikauppoja, vastapuolen yrittäessä tehdä hanketta tyhjäksi. Heppu saa odottamatonta apua asemalla tapaamaltaan tytöltä. Koko tarinaa leimaa nuhjuinen ja alakuloinen tunnelma. Sinnikäs heppu kuitenkin säilyy hengissä toisenkin tytön avulla. Viimeisellä sivulla odottaa mukava yllätys. Tämä on kerrassaan hieno kirja takaa-ajoineen ja alakuloisen romanttisine vivahteineen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1982: ”Hieman arastellen kävin lukemaan tätä vanhaa suosikkiani, jonka suomennuttamisen lykkääntymistä en ole voinut ymmärtää: vieläkö se kestäisi, mitä koko nykyaikaisen agenttikirjallisuuden tulva on tehnyt tälle alunperin 1939 ilmestyneelle lajin uranuurtajalle? Ei se mitään ole tehnyt, päinvastoin Greenen ansiot vain korostuvat verrattaessa hänen vähäeleistä kerrontaansa, yksinkertaisen mutta jännittävän juonen punontaansa ja ennen kaikkea hänen ihmiskäsitystään kaikkeen siihen kaupalliseen rekvisiittaan, jota valtaosa hänen seuraajistaan katsoo tarvitsevansa lukijan mielenkiinnon vireillä pitämiseksi. Keskushenkilönä on nimeämättömän, sisällissotaa käyvän maan (Espanjan) vain etukirjaimelta D mainittu agentti, romaanisten kielten tutkija joka on jättänyt Rolandin laulun ja tekee työtä maansa tasavaltalaisen hallituksen turvaamiseksi - mutta samalla myös koko maailman köyhien ja sysittyien ihmisten hyväksi. Pelon, epäluottamuksen ja petoksen ilmapiiri on mestarillisesti tavoitettu kuten Greenellä aina, lisäksi Salaisessa asiamiehessä ovat mukana myös ne ironiset ja koomiset piirteet, jotka puhkesivat kukkaan myöhemmässä romaanissa Miehemme Havannassa. Soisinpa että tätä kirjaa voitaisiin käyttää vaihtoehtona niille joiden nenän edestä uusin kenfollett tai desmondbagley on juuri lainattu.”

Greene, Graham: Kolmas mies

Graham Greene
Kolmas mies
Tammi 1965
The Third man 1949

”Mies saapuu kaupunkiin tapaamaan vuosien takaista ystäväänsä - ja osuu parahiksi hänen hautajaisiinsa. Lohdutusryypyt tarjoaa poliisi, joka on helpottunut saatuaan suurrikollisena pitämänsä Harry Limen maan multiin. Rollo Martins päättää puhdistaa ystävänsä maineen ja samalla nolata poliisin. Mutta kaksi miestä murhataan ennen kuin tehtävä on suoritettu. Jännitys huipentuu yllättävässä loppunäytöksessä joka näytellään neljän valtion miehittämän Wienin maanalaisten käytävien ja likaviemäreitten sokkeloissa.
Kolmas mies säilyy muistissa sodanjälkeisten vuosien kuuluisimpana elokuvana; sen tenhoava johtosävel on laajasti tunnettu.” 
(Kolmas mies elokuvan teemasävelmä)

Roskaromaanien kirjoittaja Rollo Martins tulee sodanjälkeiseen Wieniin tapaamaan ystäväänsä Harry Limeä. Hän saa kuulla tämän kuolleen ja ehtii parahiksi näkemään kuinka arkku lasketaan hautaan. Kuultuaan silminnäkijöiltä kuoleman yksityiskohdat, hän alkaa itsekseen selvitellä tapahtumia tarkemmin. Hän tutustuu miehitysjoukkojen englantilaisvyöhykkeen turvallisuuspoliisiin Callowayhin ja Harryn viimeisimpään naisystävään Annaan. Calloway kertoo hänelle Harryn sekaantuneen penisilliinin laimentamiseen ja salakauppaan. Pian hän huomaa Harryn kuolemaan liittyvän outoja seikkoja. Eräs todistaja väittää Harryn ruumiin äärellä olleen kolmannenkin miehen, vaikka poliisiraporteissa mainitaan vain kaksi. Todistaja murhataan ja Anna yritetään viedä venäläiselle vyöhykkeelle passin epäselvyyksien vuoksi. Palatessaan eräänä yönä Annan asunnolta hän tapaakin Harryn elävänä. Seikkailu vie Rollon maailmanpyörään ja Wienin maanalaisiin viemäreihin. Lyhyt tarina kerrotaan ilman jaaritteluja ja sodanjälkeinen tunnelma kuvataan hienosti. Carol Reedin ohjaama mustavalkoinen klassikko-elokuva vuodelta 1949 välittää hyvin kirjan synnyttämän vaikutelman.

”Orson Welles vain käväisee mukana, mutta ehtii vääntää sähköt päälle koko leffaan” (Pekka Eronen, Aamulehti). 

Greene, Graham: Miehemme Havannassa

Graham Greene
Miehemme Havannassa
Tammi 1959
Our Man in Havana 1958

”Yllättävän ajankohtainen, hirtehisen hauska! Jim Wormold on hiukan kehnosti menestyvä pölynimurikauppias, jolle tytär Milly merkitsee kaikkea maailmassa. Sen sijaan häntä ei vähääkään kiinnosta Kuuban sokerisato eikä Havannan katujen levottomuus, joka enteilee vallankumousta. Ravintolan miestenhuoneessa tehty kummallinen tarjous tekee mitättömästä pölynimurikauppiaasta useita valtioita huolestuttavan vaarallisen agentin. Tietenkään Wormoldilla ei ole mitään mahdollisuuksia hankkia salaisia tietoja enempää taloudellisista kuin sotilaallisistakaan asioista. Niinpä hän keksii niitä. Tietenkään hänellä ei myöskään ole tärkeitä suhteita tai aavistustakaan mitä pitäisi vakoilla ja mistä hankkia asiamiehiä. Niinpä hän keksii nimiä ja nimille yhä elävämpiä kohtaloita. Mutta jollakin kummallisella tavalla leikki muuttuukin todeksi: keksityt agentit ovatkin olemassa ja heitä tapetaan…”

Greene panee halvalla tiedustelutoimintaa ja keittää hieman kankean alun jälkeen hauskan sopan. Mukana on muutamia hyvin kuvattuja henkilöitä, varsinkin tohtori Hasselbacher ja kapteeni Segura. Päähenkilö on samankaltainen epävarma ja nuhjuinen heppuli, kuin muutamissa muissakin Greenen kirjoissa. Lontoosta lähetetty agentti Beatrice Severn muodostuu Wormoldille ensin ongelmaksi, mutta koituu loppujen lopuksi hänelle vain onneksi. Tällaista kirjaa on verrattomasti miellyttävämpi lukea kuin totisella naamalla väsättyjä tarinoita kovapintaisista agenttisankareista.

Greene, Graham: Inhimillinen tekijä

Graham Greene
Inhimillinen tekijä
Tammi 1978
The Human Factor 1978

”Maurice Castle on ystävällinen ja vaatimaton yli kuusikymmentävuotias, tekee säntillisesti työtään Englannin Salaisessa Palvelussa ja rakastaa hellästi afrikkalaista vaimoaan Sarahia ja pientä poikapuoltaan Samia. Kun hänen osastollaan paljastuu tietojen vuoto, hän välttyy epäluuloilta luotettavan olemuksensa ansiosta. Epäilykset kohdistuvat hänen alaiseensa Davisiin, joka juo hiukan liikaa ja käsittelee salaisia papereita silmäänpistävän huolettomasti. Castle ei pysty puolustamaan ystäväänsä tämän kulkiessa tuhoaan kohti. Silti hän, ja hän yksin, tietää Davisin olevan syytön.
Samoihin aikoihin Castle saa vihiä Afrikkaan liittyvästä tuhoisasta atomisuunnitelmasta. Sitä hoitelee mies, jota hän vihaa sielussaan – Cornelius Muller, joka heidän yhteisinä Afrikan-vuosinaan oli aiheuttanut Sarahin elämän tragedian. Castle toimii, kuten on hiljaisuudessa toiminut ennenkin, hän kavaltaa suunnitelman venäläisille. Jo sen tehdessään hän aavistaa joutuvansa eroamaan rakkaistaan ja pakenemaan yli rajojen – kohti maattomuutta, tarkoituksettomuutta, pysyvää epävarmuutta.
Greenen mestarillinen kaksoisagentin muotokuva kasvaa ihmisen tekojen ja tarkoitusten monisyisyydestä. Se muistuttaa miten mahtavia voimia vihan ja koston ohella ovat rakkaus ja kiitollisuus; se nostaa esiin elämän ironian, pettymysten väistämättömyyden.”

"Tämä syvän inhimillinen agenttiromaani on parhainta mitä Greene on koskaan kirjoittanut, kiinteä, ironinen, nykyelämää purevasti huomioiva, hauska, järkyttävä ja ennen kaikkea myötätuntoinen." (The Observer)

Teoksesta huokuu Greenen tuttu poissaoleva ja alakuloinen tunnelma. Tarinassa on lievää pitkäveteisyyttä minun makuuni mutta inhimillisyyttä ei tästä puutu. Jännitystä ja toimintaa on sen sijaan turha odottaa, Greenen vahvuus on tunnelman luomisessa ja ihmiskuvauksessa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1979: ”Kohdakkoin 75-vuotias Greene on liki parhaimmillaan tässä uudessa agenttiromaanissaan, jossa jännitys kasvaa ihmisen sisäisistä ehdoista eikä niinkään ulkoisesta toiminnasta. Englannin Salaisen palvelun virkamies ja eläkeikää lähestyvä perheenisä osoittautuu kaksoisagentiksi ja pakenee Moskovaan. Syyt eivät ole taloudellisia eivätkä poliittisia, kuten tavallisesti. Miehen motiivin muodostaa 'inhimillinen tekijä' eli rakkaus mustaihoiseen vaimoon ja tämän poikaan sekä sitä tietä versonut halu auttaa vaimon rotuveljiä tämän entisessä kotimaassa Etelä-Afrikassa. Salaisten paperien vuodosta epäillään toista osaston virkamiestä, ja tämän äkkikuolemasta nousee päähenkilön syyllisyysongelma ja pakokauhu. Greenen teosten ydinkysymys on aina eettinen, ihmisen perusvalintoja koskeva, mutta vastaus ei suinkaan ole yksiselitteinen. Viime vuoden antoisimpia käännösromaaneja.”

Greene, Graham: Kymmenes mies

Graham Greene
Kymmenes mies
Tammi 1985
The Tenth Man 1985

”Vankileiri miehitetyssä Ranskassa toisen maailmansodan aikana: kostoksi levottomuuksista saksalaiset aikovat ampua joka kymmenennen miehen leiristä. Upporikas asianajaja Chevel saa kymmenennen arvan ja tulee hysteeriseksi. Hän on valmis luovuttamaan koko maallisen omaisuutensa sille, joka vain myy hänelle elämän… Mutta ihminen ei sokeudessaan ajattele että kohtalo, jota hän uskoo voivansa petkuttaa, kenties odottaa valepuvussa, ironinen hymy huulillaan. Kymmenes mies on aidointa, koskettavinta Greeneä: ajatteluttava ja haikea, irvokas ja tavattoman jännittävä. Greene laati tarinansa alkujaan elokuvakäsikirjoitukseksi ja kertoo kirjan alussa tämän käsikirjoituksen merkillisistä vaiheista. Samalla hän kertoo toisesta filmi-ideastaan, josta sittemmin kehkeytyi rakastettu veijariromaani Miehemme Havannassa. Keskustarinansa ohella Kymmenes mies tarjoaa siis myös herkullisen kuvauksen käsikirjoituksen vaiheista ja juonenkehittelyn mutkista.”

Vapautumisensa jälkeen Chevel matkustaa katsomaan entistä taloaan, jossa nyt siis asuu hänen sijastaan kuolleen Janvierin sisar Thérèse äitinsä kanssa. Väärän henkilöllisyyden turvin hän pestautuu näille apulaiseksi. Vaikeudet alkavat kun Chevel rakastuu Thérèseen ja paikalle saapuu sotarikollinen mies, joka väittää olevansa Chevel. Greene osaa luoda surkuhupaisien tapahtumien keskelle inhimillisen päähenkilön. Tämä on monia ajatuksia herättävä kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1985: ”Esipuheessaan Greene ainakin väittää unohtaneensa tämän aikanaan elokuvakasikirjoitukseksi tarkoittamansa tekstin. Arkistoista löytyi myös kaksi kirjan alkuun sijoitettua lyhyehköä filmi-ideaa, joista toinen luonnosmaisuudestaan huolimatta on hauska ja pirullinen juttu agentista myymässä olemattomia salaisuuksia. Nimikertomus on laatuunkäypä niin dekkarina kuin psykologisena luotauksena: miehittäjät ampuvat joka kymmenennen ranskalaisen vangin, ja eräs ostaa elämänsä lahjoittamalla omaisuutensa puolestaan mestattavaksi lähtevälle. Sodan jälkeen vaihtaja palaa köyhänä tilalleen ja pestautuu palvelijaksi. Kun taloon pesiytyy myös rikollinen väittäen olevansa entinen omistaja, syntyy greenemäinen syyllisyyden ja syyttömyyden vyyhti, jonka lopuksi vaihtaja lunastaa vapautuksensa kuolemallaan. Hiukan ajan sävyttämänä, mutta tyylikkäästi Greene pitää lukijansa hyvän jutun kynsissä.”