Lovesey, Peter: Käsi krokotiilialtaassa

Peter Lovesey
Käsi krokotiilialtaassa
WSOY 1978 – Sapo 225
Mad Hatter’s Holiday 1973

”Peter Lovesey on niitä harvinaisia dekkarikirjailijoita, jotka kuvaavat mennyttä aikaa – 1800-luvun Englantia. Hänen romaaninsa ovat ajan- ja tapainkuvauksinakin täynnä mainioita yksityiskohtia. Tätä kirjaa on pidetty hänen parhaanaan.
Herra Moscropilla on erikoislaatuinen harrastus: ihmisten tarkkaileminen kiikarilla. Brightonin kylpyläkaupungin vilkas rantaelämä tarjoaakin tähän oivat mahdollisuudet. Hänen mieltään kiehtoo salaperäinen Protheron perhe, varsinkin upea Zena Prothero. Tahtomattaan herra Moscrop tempautuu mukaan mieltäkuohuttavaan seikkailuun, kun akvaarion krokotiilialtaasta löytyy ihmisen käsi. Vähä vähältä paljastuu dramaattinen tapahtumavyyhti, joka on johtanut epätoivoiseen tekoon. Ja kun juttu on selvitetty, Lovesey on tutustuttanut lukijansa moniin viktorianaikaisiin nautintoihin – luvallisiin ja luvattomiin.”

Kirjassa on mukavan outo heppu päähenkilönä. Hepun edesottamuksia kuvataan paljon, poliisin (Cribb ja Thackeray) tutkimusten jäädessä vähemmälle. Kesäisen rantaloman tunnelma Brightonissa välittyy elävästi. Loveseyn parhaita kirjoja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979: ”Loveseyn varsinainen kirjailijanoivallus on ollut perehtyminen viime vuosisadan loppupuolen englantilaiseen elämänmuotoon ja erityisesti silloin muodissa olleisiin urheilulajeihin, sillä niiden avulla hän on onnistunut luomaan persoonallista ominaisväriä aikaisemmin suomennettuihin dekkareihinsa. Tällä kertaa seuraillaan yli puolen välin kirjaa originellin miekkosen kiikarin linssin lävitse erään perheen lomanviettoa Brightonin suositussa kylpyläkaupungissa noihin aikoihin ennen kuin päästään kiinni varsi-naiseen juoneen, perheessä tapahtuvaan rikokseen ja murhenäytelmään. Ajan- ja tapainkuvauksessa ei nyt ole samaa kiinnostavuutta, sillä vastaavia kylpyläkuvauksia on viljalti ja paremmin kerrottuja, Lukija ennättää siis pahasti pitkästyä, ja sehän on pahinta mitä dekkarin suhteen voi tapahtua. Ihmettelenpä, kuka takakannen mukaan on mahtanut pitää tätä Loveseyn parhaana teoksena.”

Lovesey, Peter: Dynamiittia, dynamiittia

Peter Lovesey
Dynamiittia, dynamiittia
WSOY 1979 – Sapo 232
Invitation to a Dynamite Party 1974

”Dynamiittiliiga räjäyttelee julkisia rakennuksia Lontoossa vuonna 1884. Itse Scotland Yardistakin löytyy pommi, jolloin aletaan epäillä jonkun poliiseista auttavan anarkisteja. Komisario Cribb saa erikoistehtävän soluttautua liigaan lahjomalla petturiksi epäillyn konstaapelin. Kun Cribb kuulee kenestä on kyse, hän ei ole uskoa korviaan. Thackeray, hänen entinen lahjomaton apulaisensako lähtisi rikollisten kelkkaan! Viktoriaaniseen aikaan erikoistunut  mainio englantilainen dekkarintekijä Lovesey on ennenkin pannut komisario Cribbin selvittämään mitä hankalimpia ja eriskummallisimpia rikoksia, viimeksi Sapossa nimeltä Käsi krokotiilialtaassa. Mutta nyt sankarimme vastassa ei olekaan mikä tahansa kopla tai nurkkamurhaaja, vaan kokonainen salaliitto, joka on päättänyt riistää Irlannin Hänen Majesteettinsa määräysvallasta.”

”Pommihyökkäykset Lontoon julkisiin rakennuksiin jatkuivat vuoteen 1885. Kolme Clan-na-Gaelin asiamiestä räjähti kappaleiksi yrittäessään lennättää London Bridgen ilmaan alhaalta käsin; Gower Streetin maanalaisen asemalla räjähti; ja tammikuun 24.päivänä tapahtui kolme samanaikaista pommihyökkäystä: Lontoon Towerin Valkoisessa tornissa, Westminister Hallissa ja alahuoneen parlamenttirakennuksessa. Dynamiitti teki melkoisia tuhoja kaikissa kolmessa kohteessa. …  Vuoteen 1887 mennessä Scotland Yard oli onnistunut soluttautumaan klaaniin ja kuningatar Victorian hallituskauden 25-vuotisjuhlan yhteyteen suunniteltu tihutyö pystyttiin tekemään tyhjäksi. Klaanin asiamiehet pidätettiin. Kirjassa kuvattu sukellusvene Holland sai alkunsa klaanin taistelurahaston turvin ja Holland VIII katsottiin historian ensimmäiseksi luotettavaksi sukellusveneeksi. Yhdysvaltain laivasto alkoi tuottaa niitä vuonna 1900. Vickersin rakentamat ensimmäiset englantilaiset sukellusveneet olivat Hollandin mallin mukaisia ja Saksan U-veneet ensimmäisessä maailmansodassa oli rakennettu saman periaatteen mukaan.”

Mukava ja jännittävä tarina. Tapahtumat sijoittuvat siis todellisiin puitteisiin. Vanhaa Lontoota kuvataan mukavasti. Hieno kirja.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1979: ”Dynamiittia, dynamiittia on Peter Loveseyn (s. 1936) ilmiömäisen nopeasti kielellemme kääntyvän tuotannon tyyppiesimerkki, viktoriaaniseen Englantiin sijoittuva historiallinen dekkari, jossa ajankuvaukseen on kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin itse jännitysainekseenkin. Yhdistelmä toimii jo neljännen kerran varsin hyvin, mutta mitä vakavammista (ja yhä ajankohtaisista) asioista - tällä kertaa pommiattentaateista - on kyse, sitä enemmän ainakin minä kaipaisin kirjailijalta eläytymistä paitsi aikakauteen myös siinä toimiviin ihmisiin. Tässä suhteessa Dynamiittia, dynamiittia on aika sovinnainen mustavalkotuote. - Muuten: miksi Loveseyn ilmeinen oppi-isä, historiallisenkin dekkarin mestari John Dickson Carr on meillä kokonaan unohdettu?”

Lovesey, Peter: Hoippuen kohti kuolemaa

Peter Lovesey
Hoippuen kohti kuolemaa
WSOY 1971 – Sapo 129
Wobble to Death 1970

”Kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut Islingtonin jättiläishallissa 1879. Karski ammattilaisjoukko hoippuu kierros kierrokselta, jalat verille hiertyneinä kohti määränpäätä ja voittajalle luvattua ruhtinaallista palkintoa. Vedonlyöjät ja reportterit kärkkyvät apajaansa, valmentajat kyräilevät toisiaan. Kaasulamppujen kelmeässä valossa hahmot sekoittuvat hikiseksi massaksi. Kukaan tuskin huomaa kun yksi juoksijoista lyyhistyy radalle. Voittajaehdokas on poissa pelistä. Vedonlyöjien reseptit sekoavat, mutta liiankin monella on syytä iloon. Tosipohjaisiin puitteisiin sijoittuva ’urheilusapo’ tarjoaa lukijalle epätavallisen yhdistelmän kilpailun jännitystä ja rikosten raakuutta, englantilaispoliisien lyömätöntä taktikointia ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa. Tällä teoksella Lovesey voitti 1969 Macmillianin ja Pantherin järjestämän kilpailun vuoden parhaasta esikoisdekkarista.”

Tekijän huomautus: Sir John Astley alkoi pitää kuuden päivän ”kulkekaa niin kuin haluatte” –kilpailuja – eli ’hoippumisia’ – maaliskuussa 1878, ja niistä tuli kahdeksankymmenluvulla hyvin suosittuja Atlannin molemmin puolin. Englantilainen George Littlewood saavutti New Yorkissa vuonna 1888 ennätystuloksen 623 ja 2/3 mailia siitä huolimatta että hänen jalkansa paloi hänen alkoholikylpynsä sytyttyä tuleen kilpailujen aikana. Vuonna 1966 fysiologi BB.Lloyd kirjoitti Advancement of Science –lehdessä että Littlewoodin uroteko on ”ehkä suurin jatkuva ponnistus mihin ihmisruumis pystyy”.

Mielenkiintoista ajankuvaa, mutta murhien selvittely jää jotenkin vaisuksi. Pääosissa ylikonstaapeli Cribb ja konstaapeli Thackeray.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1972: ”Tämän dekkarin aihe - Islingtonin jättiläishallissa pidetyt kuusipäiväiset kävelyjuoksukilpailut v. 1879 ja niiden kestäessä sattuneet murhat - on sinänsä niin virkistävän uusi, että suuren dekkarikilvan ensisija on ymmärrettävä. Tekijä kertoo kiinnostavaa tietoa näiden todellisuudessa toimenpantujen merkillisten urheilukilpailujen luonteesta ja kulusta ja sujuttaa murhat mukaan kuvitteellisiksi jännitysmausteiksi sangen luontevasti. Alku on dekkariksi hitaanlainen ja liiankin kuvaileva, mutta ajan oloon tämmöinen epäurheilullinen naiseläjäkin huvittuu sentään kohtuullisesti mukaan kirjan viktoriaanisen ajan kilpailunhenkeen ja rikosselvittelyyn.”

Lovesey, Peter: Salapoliisi silkkipöksyissä

Peter Lovesey
Salapoliisi silkkipöksyissä
WSOY 1978 – Sapo 221
The Detective Wore Silk Drawers 1971.

“Nyrkkitappelu ilman hansikkaita on veristä peliä. Siksi tämä urheilulaji kiellettiinkin Englannissa jo 1860-luvulla. Mutta sitä jatkettiin salaa. Thamesista kalastettu nyrkkitappelijan päätön ruumis saa komisario Cribbin ottamaan selvää, mitä näissä rähinäsakin ja vedonlyöjien rakastamissa laittomissa matseissa oikein tapahtuu. Hän lähettää nuoren vahvan poliisin Henry Jagon itse suden suuhun, muka valmennettavaksi pugilistien salaiselle harjoitusleirille. Täältäkö ratkaisu päättömän ruumiin arvoitukseen?”

Ei parasta Loveseytä, mutta hyvä jännäri kuitenkin. Tässä jää salapoliisin työ nyrkkeilykuvausten varjoon.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1978: ”Lovesey on keksinyt jo historiaan jääneistä urheilumuodoista ihan käyttämättömän dekkarimaaston, jossa liikkuu tällä kertaa rehevämmin ja rivakammin kertojantaidoin kuin historiallisiin englantilaisiin kävelykilpailuihin paikallistetussa aikaisemmin suomennetussa dekkarissaan. Tapahtuma-aika on v. 1880, ja juoni on punottu Englannissa tuolloin jo virallisesti kiellettyjen, mutta salassa sitäkin suositumpien, ilman nyrkkeilyhansikkaita käytyjen nyrkkitaistelujen lukemiin. Niihin osallistujia valmennettiin rankoin menetelmin, vedonlyönnissä liikkui viljalti rahaa, kilpailua tultiin katsomaan lähinnä veren näkemisen toivossa. Lovesey saa siten tavallaan oikeutuksen väkivaltaisten tappelukohtausten kuvaamiseen, mutta onnekseen hänellä on kykyä muuhunkin ajankuvaan, jopa hienoiseen huumoriin poliisimiesten suhteita värittäessään.”

Lovesey, Peter: Oma henki kullan kallis

Peter Lovesey
Oma henki kullan kallis
WSOY 1994 – Sapo 379
A case of spirits 1975

”Outoja asioita tapahtuu Lontoossa kokoontuvan spiritistipiirin ympärillä. Jäsenten kodeista katoaa arvottomia taide-esineitä, vihaiset henget pommittavat istunnoissa osanottajia appelsiineilla ja lopulta piirin johtohahmo, lupaava nuori meedio, liittyy hämärissä olosuhteissa suureen enemmistöön eli kuolee. Scotland Yardin etsivät Cribb ja Thackeray joutuvat nielemään epäuskonsa tunkeutuessaan henkimaailman syövereihin.”

Hyvin kerrottu mielenkiintoinen tarina. Cribb joutuu hankalaan tilanteeseen esimiehensä komisario Jowettin puuttuessa tapahtumiin. Onneksi kirjailija käsittelee aihetta vieno virne suupielessään ja paljastaa tämän tyyppisen toiminnan todelliset kasvot.

Lovesey, Peter: Vahakuva

Peter Lovesey
Vahakuva
WSOY 1982 – Sapo 275
Waxwork 1978.

”Kunniallinen viktoriaaninen lady Miriam Cromer näyttää tunnustuksensa perusteella olevan murhaaja. Hänet tuomitaan hirtettäväksi. Mutta hänen käytöksensä kuolemansellissä on outoa: Hän on hämmästyttävän peloton ja rauhallinen. Vielä oudompaa seuraa, kun sisäasiainministeriöön lähetetään valokuva, joka tekee koko tunnustuksen epäilyttäväksi. Poliisiviranomaiset eivät pidä jälkipuinnista, mutta asia on tutkittava uudestaan. Vanha tuttu komisario Cribb kutsutaan töihin. Härkäpäisen Cribbin tutkimukset eivät helpota poliisien oloa. Mitä pidemmälle ja syvemmälle hän pääsee tutkiessaan murhaan sekaantuneiden ihmisten taustaa, sitä arvoituksellisemmaksi juttu muuttuu.”

Loveseyn mainio komisario Cribb penkoo taas 1800-luvun Englantiin sijoittuvaa juttua. Nyt pidetäänkin lukijaa jännityksessä loppusivuille asti! Mukavaa ajankuvaa ja viihdyttävää luettavaa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1983: ”Peter Lovesey (s. 1936) on Englannin 1970-luvun dekkarikirjailijoista näkyvimpiä, ja hänen teoksistaan on valtaosa myös suomennettu Sapo-sarjaan. Hänen valttinaan on kuningatar Viktorian ajan Lontoon ympäristön ja ajankuvan vankka hallinta, mutta parhaimmillaan hän kykenee erityistietojensa esittelyn ohella rakentamaan myös yleisesti kiinnostavan jännityskuvion. Vahakuva on tässä mielessä hänen edustavimpia teoksiaan: oman tunnustuksensa perusteella kuolemaan tuomitun naisen tapauksen selvittely pitää mielenkiinnon vireillä ja saa lisäsävyjä poliisikunnan sisäisten ristiriitojen käsittelystä. Suotta Lovesey ei olekaan korostanut pyrkimystään kirjoittaa nimenomaan poliisiromaaneja, olkoonkin että aikakausi on Scotland Yardin perustamisvaihetta. Lisäksi hänellä on jokaisessa kirjassaan jokin viktoriaanisen ajan kulttuurin yksityiskohta erityisesti tarkkailtavana. Tällä kertaa se on madame Tussaudin vahakabinetti.”

Lovesey, Peter: Vaitelias komisario

Peter Lovesey

Peter Lovesey
Vaitelias komisario
Tammi 1983
The False Inspector Dew 1982

”Walter Baranov on ystävällinen keski-ikäinen hammaslääkäri, johon hänen potilaansa Alma Webster on rakastunut hulluuteen saakka. Tilanteesta on vain yksi ajateltavissa oleva ulospääsy: Walterin sietämättömän vaimon Lydin on kuoltava...
Asteittain suunnitelma kiteytyy valmiiksi. Teon on määrä tapahtua loistolaiva SS Mauretanialla, jolla Walter vaimoineen aikoo Amerikkaan ja Alma on mukana väärän henkilöllisyyden turvin. Mutta jo ensimmäisenä yönä murha alkaa paljastua ja rakastavaiset kietoutuvat karmeaan ja samalla perin juurin hämmentävään piiloleikkiin.

Murhan tutkijaksi ilmaantuva vaitelias komisario Dew on mitä salaperäisin ja epätavallisin mies. Juuri hän vangitsi kymmenen vuotta aikaisemmin pelätyn vaimonmurhaajan, tohtori Crippelin, hyvin samantapaisissa olosuhteissa. Kuulustelutyylillä, joka tyrmäisi kokeneimmankin rikostutkijan, hän käy läpi matkustajaluettelon kaunottaret ja miljonäärit, korttihuijarit ja elostelijat - lukijan hymyhermoja hivelee ja jännitys riipoo vatsanpohjaa paljastusten edetessä vääjäämättömästi aina huikean yllätykselliseen loppuun saakka.”

Mainion kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosisadan alkuun. Ystävällinen keski-ikäinen heppu joutuu ikävään tilanteeseen kun hänen vaimonsa haluaa muuttaa Amerikkaan. Muuan ikäneito tarjoaa ratkaisua tilanteeseen ja he punovatkin ovelan juonen. Pian ollaan matkalla SS Mauretanialla ja tutustutaan ensimmäisen luokan matkustajiin. Mukana on konnia ja miljonäärejä. Walteria luullaan kuuluisaksi salapoliisiksi ja hän joutuu tutkimaan laivalla sattuneita yllättäviä rikoksia. Hän onnistuukin hommassa lopulta ihan hyvin. Vaikka juonia punoneen pariskunnan välit viilenevätkin he eroavat toisistaan huojentuneina. Walteria odottaa kuitenkin paluumatkalla yllätys. Samoin lukijaa…

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1983: ”Lovesey on historiallisaiheisen dekkarin harvinaisia taitajia, ja hänellä on kyky sekä maalata ajankuvaa että kehitellä ajankohtaan sopivaa jännitysaihetta niin, että lukija vielä lopussakin saa kokea jonkin yllätyksen. Tässä päätapahtumat sijoittuvat loistolaiva SS Mauretanian Amerikan matkalle heti 1920-luvun alussa, ja aviollisesta kolmioasetelmasta syntyy loppuaan kohti yhä uusia kieppejä tarjoileva dekkarijuoni. Tekijän tekniikkaan kuuluu melko verkkainen ja huolekkaasti taustoja maalaileva alkuosa ja vasta puolen välin vaiheilta alkava hämääminen ja tapahtumien kiihdytys.”

Lovesey, Peter: Katkeraa satoa

Peter Lovesey
Katkeraa satoa
Viihdeviikarit 1988 – Jännityksen mestarit 13
Rough Cider 1986

”Luennoitsija Theo Sinclairia lähestyy eräänä päivänä vuonna 1964 tuntematon tyttö nimeltään Alice. Ilmenee, että hänen isänsä hirtettiin tuomittuna murhasta, kun tämä palveli varusmiehenä Somersetissa toisen maailmansodan aikana. Silloin  yhdeksänvuotias Theo oli paikkakunnalla evakkona, ja myöhemmin oikeudenkäynnissä syyttäjän tärkein todistaja. Alice ei kuitenkaan suostu uskomaan isänsä olleen syyllinen veritekoon. Hän painostaa vastahakoisen Theon lähtemään kanssaan Somersetiin selvittämään mitä todella tapahtui lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin. Menneisyyden kauhut palautuvat elävästi kaikkien mieleen, kun tapahtuu uusi murha…”

Heppu oli pienenä siideritilalla sotaa paossa ja joutui ikävien tapahtumien silminnäkijäksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin Yhdysvalloista saapuu tyttö ottamaan selvää mitä oikein tapahtui. Tarina on mukavasti kerrottu ja siinä on mielenkiintoinen juoni. Kirjassa kuvataan sotalapsen arkea, muttei kuitenkaan unohduta liikaa juonen kehittelystä pois. Sankaritar, Alice, on kuvattu elävästi, ja hän on virkistävä poikkeus tavanomaisiin kirjojen naishahmoihin. Mukava kirja.

Lovesey, Peter: Hiuskarvan varassa

Peter Lovesey
Hiuskarvan varassa
Viihdeviikarit 1990 - Jännityksen mestarit 36
On The Edge 1989

”Rosen ja Antonian sota-aika meni oikeastaan hyvin. He molemmat työskentelivät RAF:n palveluksessa – ja työ oli jännittävää ja itsenäistä. Oman mielenkiintonsa siihen toi se, että he olivat tukikohdan ainoat naiset. Rauhan aika sen sijaan osoittautui pettymykseksi. Ankara säännöstely, pula-aika ja elämän yksitoikkoisuus koettelivat hermoja. Sitä paitsi Rosen sotasankari-aviomies osoittautuu väkivaltaiseksi roistoksi, ja Antonia haluaa erota rikkaasta tehtailijastaan ja muuttaa rakastajansa kanssa Amerikkaan uutta onnea etsimään. Mutta kummallakaan ei ole taloudellisesti varaa avioeroon… Mutta onhan heillä kokemusta sota-ajan harhautusoperaatioista. niissä he olivat alansa parhaita – mikä siis olisi helpompaa kuin suunnitella ja toteuttaa täydellinen kaksoismurha…”

Lovesey kuvaa hienosti eri aikakausien elämää kirjoissaan. Tällä kertaa eletään sodan jälkeistä aikaa. Viihdyttävää ja mielenkiintoista jännitystä on luvassa tarinassa, jonka juonenkäänteitä ei lukija osaa arvata ennalta.

Kirjan tapahtumapaikat ovat minulle tuttuja: ”He ajoivat Pimlicoon ja koettivat löytää jonkun jolta kysyä tietä. Kaikkia katuja reunustivat talorivistöt, joissa oli pylväskuistit.” ”..hänen ei tarvitse kuin kävellä kulman ympäri Knightsbridgen asemalle ja ajaa Piccadilly-linjalla South Kensingtoniin. Hän vaihtaa District-linjalle ja tulee takaisinpäin Victorialle ja kävelee sitten loppumatkan, suoraan St.George’s Drivea kotiin.”

Lovesey, Peter: Viimeinen oikea rikosetsivä

Peter Lovesey
Viimeinen oikea rikosetsivä
Blue moon 2002
The Last Detective 1991

”Viimeinen oikea rikosetsivä aloitta nykyaikaan sijoittuvan sarjan, jonka päähenkilö on ruumiiltaan muhkea ja tavoiltaan itsenäinen rikostarkastaja Peter Diamond. Tämä viimeinen klassinen rikostutkija arvostaa perinteistä poliisin jalkatyötä ja suhtautuu epäluuloisesti uuden ajan elkeisiin kuten tietokoneisiin ja valkotakkisten miesten dna-analyyseihin. Diamondin toimintatavat koettelevat jo ennestään kitkaisia suhteita esimiehiin. Kirjan näyttämö on viehättävä Bathin kaupunki, erityisesti sen läpi virtaavan joen patorakennelma ja kaupungille nimen antanut roomalaisaikainen kylpylä. Bathissa vastentahtoisesti asuneen kirjailija Jane Austenin ennestään tuntemattomilla kirjeillä on tärkeä roolinsa.”

Kirjoitettuaan 1800-luvulle sijoittuneita jännäreitä, Lovesey jatkaa nyt nykyajassa. Miljöö muuttuu, mutta kertomukset ovat yhtä hienoja. En muista lukeneeni yhtään huonoa Loveseyn kirjaa. Tämäkin on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Naisen ruumis löytyy järvestä, eikä henkilöllisyydestä ole aluksi mitään tietoa. Lopulta se selviää ja ahkeran poliisityön tuloksena alkavat tapahtumat selvitä. Naisen aviomies on kirjallisuuden professori ja hän pelastaa erään pojan hengen. Lukijalle tarjotaan useaakin mahdollista syyllistä. Kesken tutkimusten tarkastaja Diamond joutuu esimiehensä nuhtelun kohteeksi ja sanoutuu irti työstään. Eräs epäillyistä joutuu oikeuteen syytettynä murhasta. Diamond kuitenkin jatkaa tutkimuksia omin päin apunaan syytetyn naisen poika. Sama poika, jonka professori pelasti hukkumasta. He paljastavat juttuun liittyvän huumekaupan. Viime hetkellä, kesken oikeudenistunnon Diamond saa selville tietoja, joilla puolustus saa kumottua syyttäjän aineiston ja juttu raukeaa. Mutta murhaaja paljastetaan vasta aivan viimeisillä sivuilla. Minulle se oli yllätys.

Lovesey, Peter: Ruusunnuppuja vainajalle

Peter Lovesey
Ruusunnuppuja vainajalle
Blue Moon 2005
The Summons 1995

“Elinkautisvanki John Mountjoy onnistuu pakenemaan vankilasta ja ryhtyy äärimmäisiin keinoihin saadakseen murhatuomionsa kumotuksi. Mountjoyn toimitti linnaan rikostarkastaja Peter Diamond, nyttemmin entinen rikostarkastaja, sillä hän lähti ovet paukkuen. Niukka leipä irtoaa sekalaisista töistä, baarimikkona, tavaratalon joulupukkina ja ostoskärryjen kerääjänä, niin että kun vähäpuheiset poliisit kiidättävät hänet keskellä yötä Bathiin, hän ei ole pelkästään ärtynyt. Diamond suostuu Mountjoyn vaatimaksi välittäjäksi, mutta ei ilmaiseksi. Poliisijohto joutuu sallimaan Diamondin avata uudelleen ruotsalaisen toimittajan murhajutun. Hän joutuu tutkimuksissaan nyhjäämään lähes tyhjästä ja tekemään työnsä moninaisissa ristipaineissa. Niitä lievittää yllättävänkin sujuva sopeutuminen yhteistyöhön nuoren ja etevän naiskomisarion kanssa. Alkaa jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan”

Erinomainen kirja Loveseyltä. Henkilöt ovat uskottavia ja tapahtumat toden tuntuisia. Alussa kuvataan syyttömänä murhasta tuomitun miehen pakoa vankilasta. Tämä kaappaa poliisiupseerin tyttären ja vaatii uusien murhatutkimusten aloittamista ja hänen syyttömyytensä varmistamista. Puhumaan hän suostuu vain hänet aikoinaan pidättäneen Diamondin kanssa. Diamond on nykyään siviilimies suivaannuttuaan typeriin esimiehiinsä. Hänet pyydetään kuitenkin neuvottelemaan panttivanki vapaaksi. Diamond suostuu sillä ehdolla, että uudet tutkimukset todella käynnistetään ja totuus kaivetaan esiin, vaikka sitten ilmenisi, että hän on aiemmin tehnyt väärän pidätyksen ja syytön on tuomittu. Diamond joutuu taistelemaan esimiestensä jääräpäisyyttä vastaan, mutta saa lopulta totuuden selville. Esimiehet ovat tällä välin tyhmyyttään vähällä tapattaa syyttömän vankikarkurin panttivankeineen. Diamond ehtii hätiin ja pelastaa tilanteen. Jännittävä ja harvinaisen mielenkiintoinen kirja.

Knox, Bill: Ei armoa unille

Bill Knox
Ei armoa unille
Otava 1962 – Otavan taskuromaani 34
Deadline for a dream 1957

“Tämän todentuntuisen rikosromaanin tapahtumat sattuvat skotlantilaisessa ympäristössä, Glasgowin tienoilla. Liikkeelle panevana voimana on nuori rikosreportteri, jolla on rahaa rakastava ystävätär ja joka saa tietoonsa erään tehtaan palkkarahoja kuljettavan auton liikkeet. Reportteri toteuttaa suunnitelmansa ja suorittaa ryöstön. Mutta hän ampuu nuoren poliisin ja näin panee liikkeelle murhaajan ajojahdin, joka huipentuu Prestwickin lentokentällä käytyyn yhteenottoon. Poliisin sitkeä, perusteellinen uurastus paljastaa lopulta tappajan. Sään yllättävä oikku ja erään lentäjän puhelinsoitto auttavat hänen kiinnisaamisessaan.

Bill Knoxin opastuksella lukija seuraa aste asteelta rikoksen suunnittelua, sen suoritusta ja sitä seuraavia tutkimuksia; ne nähdään sekä takaa-ajettavan, että hänen takaa-ajajiensa silmin. Romaani on totuudenmukainen, vaikuttava kuvaus poliisin hellittämättömästä ponnistelusta rikosten selvittämiseksi.”

Tämä on Knoxin ensimmäinen rikosromaani ja tässä astuvat kuvaan myös ylikomisario Colin Thane ja etsiväkomisario Philip Moss. Kirja etenee johdonmukaisesti ja jännitys tiivistyy loppua kohti mukavasti. Knox on itse rikosreportteri, joten hän kykenee kuvaamaan konnan osassa olevan lehtimiehen edesottamuksia luontevasti. Tämä on paras neljästä lukemastani Knoxin poliisiromaanista.

Knox, Bill: Kuoleman tavaratalo

Bill Knox
Kuoleman tavaratalo
Otava 1963 – Otavan taskuromaani 36
Death Department 1959

”Hillmanin tavaratalo kohosi jykevänä Glasgowin keskustassa kätkien seiniensä sisälle kokonaisen maailman: täynnä kiirettä ja määrätietoista toimintaa, tehokasta yleisön palvelua. Siellä tapahtui myymälävarkauksia kuten kaikissa vastaavissa paikoissa – mutta äkkiä varkaudet lisääntyivät uskomattomasti. On ilmeistä, että niiden takana on järjestäytynyt kopla, ja toimitusjohtaja Charles Farringdon pyytää poliisin apua. Näyttämölle astuvat ylitarkastaja Thane ja tarkastaja Moss, jotka ennen pitkää saavat vihjeitä eri suuntiin. Eräs epäilty on naisten osaston pääostaja Judith Marchand joka yllättäen katoaa. Pian jutun luonne muuttuu ratkaisevasti: poliisi tutkii kahta raakaa murhaa, joilla rikoskopla yrittää peittää jälkensä. Tapahtumat huipentuvat jännittävään takaa-ajoon itse tavaratalossa, keskellä alennusmyyntitungosta.

Bill Knoxin erikoisansiona on totuudenmukaisuus poliisin toimintaa kuvattaessa sekä uskottavat, sympaattiset henkilöhahmot: hänen poliisinsa eivät ole yli-ihmisiä eivätkä raakalaisia, vaan ihmisiä.”

Knox onnistuu jälleen hienosti viedessään lukijan Glasgowin poliisin mielenkiintoiseen arkeen. Miljöökuvaus ja henkilökuvaus ovat tässä kirjassa kohdallaan ja juoni on johdonmukaisesti etenevä. Niinpä tässä on hyvää vuosikertaa oleva mainio brittijännäri.

Knox, Bill: Turvasaari

Bill Knox
Turvasaari
Otava 1964 – Otavan taskuromaani 43
Sanctuary Isle 1962
 
”Argyllin kreivikunnan poliisilta saapuu kiireinen avunpyyntö Glasgowiin: rauhoitetun Turvasaaren vartija on löydetty kuolleena, myrkytettynä. Kaikki viittaa murhaan – mutta mitä syytä on ollut murhata lintujen parissa elävä vanha merikapteeni? Ylitarkastaja Colin Thane ja tarkastaja Phil Moss, Glasgowin poliisin koeteltu parivaljakko, ryhtyvät selvittämään mysteeriä. Paperinpala, johon kapteeni Tinemann oli suorittanut yksinkertaisia laskutoimituksia, osoittautuu johtolangaksi, joka avaa yllättäviä näkymiä, lähettää Thanen pikamatkalle Sveitsiin ja johtaa huikaisevan jännittävään loppunäytökseen Turvasaaren vesillä.

Bill Knox kuvaa poliisin työtä aidosti ja vakuuttavasti ja sijoittaa tapahtumansa todentuntuiseen miljööseen. Hän jatkaa ansiokkaasti englantilaisen jännitysromaanin maineikasta perinnettä.”

Takakannen viimeinen lause kuvaa hyvin kirjan ansioita. Käsillä on mainio brittijännäri. Juoni on selkeä, lukijan ei tarvitse selailla kirjaa taaksepäin ja miettiä, mitä tapahtuikaan. Viihteellisten kirjojen täytyykin olla tällaisia selkeitä. Äyniekat pohdiskelkoot ja huvitelkoot muilla areenoilla.  

Knox, Bill: Täyttä ainetta

Bill Knox
Täyttä ainetta
Weilin+Göös 1966 – Musta kissa 18
The Taste of Proof 1965

“Frank Humbie, glasgowlaisen viskitehtaan työläinen pidätetään tehtaalle suoritetun murron johdosta. Tapahtumat saavat kuitenkin toisen käänteen kun Frankin vaimo murhataan. Poliisit alkavat epäillä, että murto on lavastettu ja että tehtaalla on tapahtunut hämäriä puuhia, joista Frank on ollut tietoinen. Jännittävien tutkimusten kestäessä paljastuu uusia yllättäviä asioita. Ne antavat poliiseille lisävihjeitä ja silmukka kurotaan vääjäämättä syyllisen kaulaan tässä vetävästi kirjoitetussa ja viskintuoksuisessa salapoliisiromaanissa. Bill Knox on ammatiltaan sanomalehtimies ja kansainvälisesti jo varsin tunnettu salapoliisikirjailija.”

Tämän poliisiromaanin juonessa ei ole moittimista. Tarina valottaa myös viskiteollisuutta ja sen tarkkaa valvontaa. Ainoaksi varjopuoleksi jää henkilöiden vaillinainen kuvaus – he jäävät lukijalle jotenkin etäiseksi. Knox on joka tapauksessa jäänyt liian vähälle huomiolle Suomessa.  

Knox, Bill: Kuolema syvyyksissä

Bill Knox
Kuolema syvyyksissä
Puuma kirjat 1978
Seafire 1970

”Näytti siltä kuin kysymyksessä olisi ollut tapaturma, mutta kun Webb Carrick saapui paikalle, sai hän tietää että tapaus olikin sabotaasi. Sabotaasi joka maksoi hänen parhaan ystävänsä hengen. Webb oli saanut käskynsä, jota hänen oli toteltava, mutta samalla hän teki tämän, hän kulki omia teitään saadakseen murhaajan kiinni.”

Tämä on tiettävästi ainoa suomennettu kirja meripoliisi Webb Carrickista. Hän oli ollut kalastustarkastuslaitoksen laivalla perämiehenä ja apulaistarkastajana, mutta nyt hän sai komennuksen toiselle laivalle kapteeniksi ja tarkastajan arvon. Tarina on selväpiirteinen ja jännittävä. Skotlannin rannikolla tapahtuva seikkailu on samaa korkeaa luokkaa kuin Knoxin muutkin suomennetut poliisiromaanit.

Innes, Hammond: Taistelu tukikohdasta

Hammond Innes
Taistelu tukikohdasta
Otava 1984 - Salamanteri-sarja
Wreckers must breathe 1940

”Walter Craig, lontoolainen teatteriarvostelija, on saapunut viettämään lomaa Cornwallin rannikolle syyskesällä 1939. Pian syttyy kuitenkin sota, joka sivuaa myös syrjäistä Church Coven kalastajakylää. Eräänä yönä ankkuroi saksalainen sukellusvene läheiselle merenlahdelle. Kumivene lasketaan maihin, ja kun se palaa takaisin, mukana on kaksi vankia: Walter Craig ja hänen kalastajaystävänsä Iso-Logan. Mutta varsinainen seikkailu alkaa vasta kun ystävykset joutuvat sukellusveneiden salaiseen tukikohtaan ja aloittavat taistelun ylivoimaista vihollista vastaan.”

Tämä on jännittävä ja hyvin kerrottu tarina, mutta hieman liian toimintakeskeinen minun makuuni. Sotajutut yleensä sisältävätkin väkivaltaa ja ammuskelua liian paljon.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1960: ”Innesillä on aina ollut taipumuksena mennä liiallisuuksiin jännityksen aikaansaamiseksi. Niin tässäkin. Lukija ei hevin tahdo uskoa tällaista mahdolliseksi. Saksalaisten sukellusvenetelakka ja -tukikohta täydellisine korjaamoineen englantilaisella maaperällä, siinä jutun ydin, joka tuntuu mahdottomalta. Jännitystä on tietysti millä mitalla tahansa, mutta eräät epäloogillisuudet ja mahdottomuudet pitävät lukijan turvallisen etäällä, sanoisin kriitillisen etäällä, niin että ei ole pelkoa lumoihin joutumisesta. Ei välttämätön kirjastossa.”

Innes, Hammond: Kasvot ampuma-aukossa

Hammond Innes
Kasvot ampuma-aukossa
Otava 1962
The Trojan Horse 1940

Mukava ja jännittävä kertomus sodan aikaisesta Lontoosta. Takaa-ajettu uudentyyppisen moottorin keksijä kertoo uskomattoman tarinansa asianajaja Andrew Kilmartinille. Saksalaismieliset teollisuustahot yrittävät kaapata hänen keksintönsä ja viedä sen vihollismaahan. Asialla on niin korkean tahon miehiä, ettei poliisi usko tarinaa, vaan Andrewin on itse otettava asiasta selvää. Kaverinsa Davidin ja keksijän tyttären Freyan kanssa hän pääsee uskomattoman röyhkeän petoksen jäljille. He joutuvat jännittävään seikkailuun ja moniin vaaroihin.

Andrew joutuu teljetyksi pieneen laatikkoon ja luulee jo menettävän järkensä, mutta pääsee pakoon maan-alaisesta tyrmästään viemärien kautta. Petturit saavat moottorin kaapattua ja lähettävät sen Suomeen lähtevän sotatarvikelaivan mukana pois maasta. Laivan on määrä suunnata matkansa lopulta Saksaan. Sankarimme ovat laivalla mukana ja pelastavat kallisarvoisen keksinnön ja henkensä. Harvinaisen jännittävä ja mukava kirja. Romanssin poikanenkin on mukana tarinassa, mutta loppu siitä jää lukijan mielikuvituksen varaan.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1962: ”Tapahtumapaikkana on sodanaikainen Englanti, ja romaani alkaa varsin lupaavan ja erikoislaatuisen vakoilutarinan merkeissä. Mutta loppupuolella kirjailijan mielikuvitus alkaa leiskua niin valloillaan, että lukija alkaa pudistella päätään. Ainakin suomalainen lukija viimeistään silloin kun Innes alkaa kertoa Suomen jatkosodasta ja avuksemme lähetettävästä aselaivasta ja siihen piilotetusta käänteentekevästä dieselmoottorista, jonka natsit yrittävät kaapata.”

Innes, Hammond: Kuolleena ja elävänä

Hammond Innes
Kuolleena ja elävänä
Otava 1962
Dead and alive 1946

”David Cunningham käveli eräänä päivänä Cornwallin kivikkoista rantapolkua ja ajatteli elämäänsä ennen sotaa. Äkkiä hänen silmiinsä osui merkillinen näky: ylhäällä kalliolla lojui jättiläiskokoinen maihinnousuvene, jonka runko ojentui erään kielekkeen yli. Miten oli mahdollista, että se oli ajautunut niin korkealle nousuvesirajan yläpuolelle? Ja kuka oli se henkilö, joka liikkui aluksen kannella? Cornwallissa saattoi tapahtua mitä vain, mutta tämä ylitti sentään kaiken. Tästä tilanteesta alkaa Innesin romaani, joka on hänen kaikkein jännittävimpiään – kertomus kovapintaisista miehistä, jotka olivat päättäneet onnistua.”

Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. David Cunningham lähtee Stuart McCraen kanssa Italiaan kunnostamallaan maihinnousuveneellä. Tarkoituksena on viedä sinne lasti Italiassa tarvittavaa tavaraa ja tuoda sieltä tavaraa myytäväksi Lontoossa. Kuultuaan hankkeesta, eräs nainen pyytää heitä etsimään kadoksissa olevaa tytärtään sieltä. Italiassa kaverukset joutuvat keskelle fasistien ja kommunistien valtataistelua. Kadonneen tytön he löytävät kurjista oloista ja auttavat hänet pakenemaan. Vene ja rahat varastetaan, mutta he saavat omansa takaisin. Tätä hienoa seikkailukirjaa lukee oikein mielikseen. Tarinasta saa aavistuksen sodanjälkeisestä sekavasta ajasta Italiassa. Mukana on romantiikkaa ja jännitystä. Taitaa mennä tusinan parhaan lukemani brittijännärin joukkoon.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1962: ”Innesin seikkailuromaaneja näkyy ilmestyvän kuin juoksevalta nauhalta. Tällä kertaa hän kertoo kahdesta brittiläisestä, jotka sodan jälkeen kunnostavat hylätyn maihinnousuveneen ja lähtevät Välimerelle yrittämään rahan tekemistä. Italiassa he kuitenkin joutuvat monenmoisiin tilanteisiin ja vaarallisiin seikkailuihin. Paitsi jännitystä romaani tarjoaa myös melko osuvalta tuntuvan kuvan sodanjälkeisestä Italiasta ja silloisesta kaaosmaisesta tilanteesta.”

Innes, Hammond: Kauhujen tunneli

Hammond Innes
Kauhujen tunneli
Nide 1953, Otava 1958
Killer Mine 1947

”Jim Pryce palaa synnyinseudulleen Cornwalliin merkillisissä olosuhteissa: Hänet lasketaan maihin keskellä yötä pienestä salakuljettajien aluksesta.
Hän on ypöyksin ja rahaton. Sitten hän kohtaa salaperäisen kapteeni Manackin, jonka oudon mielenkiinnon kohteena on vanha hylätty tinakaivos. Sen merenalaisissa käytävissä näytellään pian karmea näytelmä, johon Jimin ja kapteenin lisäksi osallistuu kaksi muuta ihmistä: nuori kaunis nainen ja mielipuoli vanha mies.”

Tarina on loppupuolella jännittävä. Muuten tämä ei ole läheskään Innesin parhaita.

Innes, Hammond: Yksinäinen hiihtäjä

Hammond Innes
Yksinäinen hiihtäjä
Otava 1959
The Lonely Skier 1947

”Hammond Innes on englantilainen seikkailu- ja jännityskirjailija, jonka teokset ovat saavuttaneet erittäin suuren suosion sekä Euroopassa että Amerikassa. Vauhdikkaan ja jännittävän juonenkehittelyn ohella lukija panee niissä merkille harvinaisen aidon ja loisteliaan ympäristökuvauksen sekä tapahtumien taustalla vaikuttavien voimien tehokkaan huipennuksen.

Harhaillessaan sodan jälkeen työttömänä Lontoon katuja Neil Blair tapaa sattumalta entisen asetoverinsa Englesin, jolla on nyt johtava asema suuressa englantilaisessa filmiyhtiössä. Engles tekee Neilille yllättävän tarjouksen: hänen pitäisi matkustaa kolmeksi kuukaudeksi Col da Varda-nimiseen paikkaan Cortinassa Italian Dolomiiteilla ja ryhtyä laatimaan elokuvakäsikirjoituksia. Mutta tärkeintä ei suinkaan ole käsikirjoituksen kirjoittaminen - itseasiassa se on jo tehty - vaan niiden ihmisten silmälläpito, jotka samaan aikaan asuvat Col da Vardan hiihtomajassa. Neil ottaa tehtävän vastaan ja joutuu tahtomattaan suureen ja vaaralliseen seikkailuun kansainvälisten rikollisten taistellessa kätketystä kulta-aarteesta.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1960: ”Sangen seikkailukas romaani, jonka taitavaa ja jännittävää juonenkehittelyä voi kiittää rinnan oivallisen ympäristökuvauksen kanssa. Kirja kertoo kolmen kuukauden pituisesta tarkkailu- ja varjostustehtävästä Cortinassa, Italian Dolomiiteilla. Tämän tehtävän saa työtön, rintamalta palannut mies yllätyksekseen englantilaiselta filmiyhtiöltä!"

Innes, Hammond: Sininen jää

Hammond Innes
Sininen jää
Otava 1958
The Blue Ice 1948

“Englantilainen vuori-insinööri ja mineraalien erikoistuntija ”Iso” Bill Gansert on lähdössä purrellaan lomanviettoon Välimerelle. Viime hetkessä hän joutuu muuttamaan matkasuunnitelmaa; hänen on jätettävä haaveet aurinkoisesta Välimerestä ja purjehdittava aivan toiseen suuntaan: Norjaan. Eikä kysymyksessä olekaan enää huvimatka. Hänen on otettava selville, mistä on peräisin pieneen kalastaja-alukseen joutunut salaperäinen toriittinäyte, ja ennen kaikkea, miksi sen lähettäjä, George Farnell, menetti henkensä sinisellä jäätiköllä. Hänen edessään on jännittävä seikkailu, joka lopulta tarjosi enemmän yllätyksiä kuin hän saattoi aavistaakaan.”

”Se on noita harvinaisia seikkailuromaaneja, joiden kerronta on niin todentuntuista, että lukija lopulta unohtaa ihmisten ja tapahtumien olevan mielikuvituksen tuotetta” (Manchester Evening News)

Tämä on keskitason Innes-romaani - siis hyvä seikkailukirja, jännittävä ja mielenkiintoinen. Tarinaan kytkeytyy toisen maailmansodan tapahtumat. Saksa miehitti Norjan, mutta vastarintaliike toimi aktiivisesti.

Innes, Hammond: Varastettu laiva

Hammond Innes
Varastettu laiva
Nide 1952
Otava 1958
Maddon’s rock 1947

”Maaliskuussa 1945 lähti Muurmanskin satamasta kohti Englantia salaperäinen ja kammottava laiva, Trikkala, jonka merirosvoa muistuttava kapteeni lausui yksikseen Shakespearen murhenäytelmien säkeitä. Ja sitten tämä laiva katosi. Tiedettiin ainoastaan, että se luultavasti oli ajanut miinaan ja että kaksi sen miehistä tuomittiin Dartmoorin vankilaan kapinayrityksestä. Mutta pian katosivat myös nämä kaksi miestä vankikopeistaan, ja vähää myöhemmin purjehti pieni moottori-purjelaiva Eileen Mor kohti tuntematonta päämäärää. – Mutta vuoden kuluttua höyrysi yllättäen kadonnut laiva – Trikkala – Englantiin mukanaan hopeaharkkolasti ja kahdeksan jalkaa vettä lastiruumassaan. Se toi mukanaan kaksi roistoa käsiraudoissa ja parikymmentä vankia laivanruumassa sekä morsiusparin, joka oli vihdoinkin selvittänyt Trikkala -laivan salaisuuden.”

Tästä ei seikkailuromaani paljon parane! Samaa luokkaa kuin kaksi vuotta ennen tätä kirjoitettu ’Kuolleena tai elävänä.’ Innes on hyvässä vedossa ja kuvaa alussa Muurmanskia niin, että meinaa lukijallekin tulla kylmä ja lohduton olo.

Innes, Hammond: Kummituslentokone

Hammond Innes
Kummituslentokone
Nide Oy 1952
Otava 1957
Air Bridge 1951

”Bill Seaton, Neil Fraser ja Tubby Carter ovat entisiä Englannin ilmavoimien lentäjiä. Sodan jälkeen he ovat kokeneet kirjavia vaiheita kukin omalla tahollaan, nyt he ovat joutuneet yhteen – epätavallisissa olosuhteissa ja erikoisessa ympäristössä. Näyttämönä on vanha hylätty pommikoneiden tukikohta rapistuneine lentokonehalleineen ja miehistösuojineen Memburyssä Englannissa. Nämä kolme miestä työskentelevät kuumeisesti toteuttaakseen Seatonin suunnitteleman uudenlaisen lentokonemoottorin. Heidän tulevaisuutensa riippuu tehtävän onnistumisesta, ja päämäärän jo häämöttäessä heillä on yllättäen edessään merkillinen, kohtalokas seikkailu, jonka taustana on Berliniin kuuluisa ilmasilta v. 1948”

Eletään sodan jälkeistä aikaa, jolloin Berliini oli jäänyt jaetun saksan venäläisosaan. Länsivallat huolsivat saarrettua kaupunkia lentoteitse ’ilmasillan’ kautta. Eräs brittiheppu, Seaton, oli tuonut sotasaaliina saksasta uudentyyppisten, polttoainetta säästävien lentokoneen moottorien piirustukset ja kehittänyt niistä oman versionsa. Pahaksi onneksi hänen oma Tudor - lentokoneensa tuhoutuu koeajossa, mutta moottorit säilyvät ehjänä. Hän kiristää kirjan päähenkilön, Neil Fraserin, kaappaamaan uuden Tudorin ilmasillasta. Fraser kuitenkin saa tarpeekseen Seatonin häikäilemättömyydestä kun ihmishenget alkavat olla vaarassa. Juttuun liittyy myös moottorien alkuperäisen keksijän tytär Else.

Kirjassa käytetään liian paljon sivuja moottorien rakentamiseen ja itse ilmasiltaseikkailu kuvataan sitten nopeasti. Päähenkilöllä vihjataan olevan jotain hämärää menneisyydessään ja hän joutuu pakoilemaan virkavaltaa. Syytä tähän ei kuitenkaan kerrota. Kirjassa on kuitenkin jännitystä ja siitä välittyy hienosti sodan jälkeiset tunnelmat niin Englannissa kuin Saksassakin.

Innes, Hammond: Veijarin testamentti

Hammond Innes
Veijarin testamentti
Nide 1953
Otava 1957- Seikkailuromaani
Campbell’s Kingdom 1952

Englantilainen Bruce Wetheral saa yllättäen testamenttilahjoituksena maapalstan Kanadassa olleelta isoisältään. Kyseessä on alue, jolta isoisä etsi öljyä. Testamentin mukana tulleessa kirjeessä kehotetaan häntä myymään maapalsta. Vaikka onkin vakavasti sairas, Bruce lähtee kalliovuorille Kanadaan katsomaan perintömaataan. Siellä häntä taas taivutellaan myymään palstansa. Selviää, että paikallinen liikemies on rakentamassa patoa alueelle ja perintömaat jäisivät veden alle. Bruce uskoo kuitenkin isoisänsä unelmaan löytää alueelta öljyä. Hän saa muutaman hepun innostumaan asiastaan, vaikka koko seudun väki on häntä vastaan. Kirjassa kuvataan autioituneen syrjäseudun elämää. Vuosikymmenten vanhat kaunat kytevät vielä ja rahamies pitää väkeä vallassaan. Kyseessä ei ole jännityskirja, vaan seikkailuromaani sodanjälkeiseltä ajalta.

Innes, Hammond: Outo maa

Hammond Innes
Outo maa
Otava 1962
The Strange Land 1954

”Kaksi saksalaisten pakkotyöläistä ystävystyi sodan aikana Essenissä: toinen oli ranskalainen kapteeni Marcel Duprez, toinen tšekkiläinen Jan Kavan. Ennen kuin Duprez sortui keuhkokuumeeseen, hän jätti Kavanille perinnön: kaukana Marokossa, aavikon rajalla sijaitsevan rauniorinteen Kasbah Foumin, tarun vanhasta hopeakaivoksesta ja velvoituksen käyttää perintöä Duprezin rakastamien berberien hyväksi. – Se kaikki oli kovin epätodellista, yhtä epätodellista kuin ne kohtalot, joihin sota oli heidät tempaissut.

Kunnes tuli aika, jolloin Kavan oli jälleen vailla isänmaata. Hän päätti ottaa perintönsä haltuunsa. Philip Katham, entinen tangerilainen salakuljettaja ja nykyinen lähetyssaarnaaja, tarvitsi lääkäriä asemalleen; Kavanille se soi mahdollisuuden päästä Marokkoon, lähemmäksi Kasbah Foumia. Hän pani liikkeelle tapahtumien vyöryn, joka hurjana näytelmänä kiisi kohti ratkaisua.

Hammond Innesin nimi takaa, että lukija seuraa tapahtumia herpaantumattomalla jännityksellä. Ja tämä on Hammond Innesiä parhaimmillaan.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1962: ”Kovin työläästi tuntuu tämä kirja lähtevän liikkeelle. Lähetyssaarnaaja, joka tarvitsee lähetysasemalleen lääkäriä, ei piittaa siitä, että saapuva henkilö on sotkeutunut mitä kummallisimpiin juttuihin. Syyllistyypä tämä lähetyssaarnaaja tullipetokseenkin suuremmitta tunnonvaivoitta. Vähin erin juoni tiivistyy, tulee jännittävämmäksi ja kirjaan pääsee sisälle. Kuitenkin pätee Innesiin sama tosiasia, joka on miltei aina havaittavissa perin tuotteliailla kirjailijoilla: teokset heikkenevät mitä enemmän niitä tulee. Kaikkia Innesin kirjoja ei suinkaan tarvita kirjaston hyllyillä.”

Innes, Hammond: S/S Mary Dearen haaksirikko

Hammond Innes
S/S Mary Dearen haaksirikko
Otava 1957 – seikkailuromaani
The ‘Mary Deare’ 1956

”Mary Deare oli 6.000 tonni rahtialus. Se oli kahden maailmansodan melskeissä torpedoitu kolme kertaa, ja sitä ennen se oli haaksirikkoutunut kahdesti. Yli neljäkymmentä vuotta se oli kierrellyt maailman meriä. Kun se hyisenä maaliskuun päivänä saapui Biskajan lahdelta myrskyn uuvuttamana ja runtelemana ja höyrysi Kanaaliin, oli sen kohtalo täyttynyt. Mutta Mary Dearen haaksirikkoon liittyi murhenäytelmä, jonka arvoitusta koko maailman lehdistö seurasi.

Mary Dearen kertoja John Sands on meripelastusmies. Sinä yönä hän näki Mary Dearen vilahdukselta varsin oudoissa ja kolkoissa olosuhteissa oman purjeveneensä kannelta. Hän näki sen uudelleen seuraavana aamuna, kun se hylättynä ja autiona ajelehti Kanaalissa suurten matalikkojen läheisyydessä. Ja noustuaan autioon laivaan tyydyttääkseen uteliaisuuttaan hän joutui itsekin osalliseksi sen murhenäytelmään.”

Kaverukset löytävät kanaalista läheltä Ranskan rannikkoa matalikolle ajautuneen laivanhylyn. Yksi heistä kiipeää sitä tutkimaan, mutta toiset joutuvat myrskyn yllättäminä jatkamaan purjehdustaan. Hylkyyn jäänyt heppu löytää laivasta nääntyneen kapteenin. Tapaukseen tuntuu liittyvän kaikenlaista hämärää, eikä kapteeni suostu haaksirikon edeltämiä tapahtumia paljon kertomaan. Lopulta myrskyn hieman tauottua he lähtevät hylystä kumiveneellä ja vuorolaiva poimii heidät merestä.

Englannissa pidetään aikanaan kuulustelu haaksirikon syistä. Laivan luullaan lopullisesti uponneen. Todetaan epäselvyyksiä lastissa ja epäillään vakuutuspetosta. Muutamat laivasta ennen haaksirikkoa paenneet merimiehet syyttävät kapteenia eikä tämän kertomusta uskota. Kapteeni joutuu epäilyksi laivan tahallisesta tuhoamisesta ja miehistön vaaraan saattamisesta – jotkut miehistä hukkuivat. Kapteeni lähtee pelastajansa kanssa salaa vielä kerran tutkimaan hylkyä voidakseen todistaa kapteenin syyttömyyden. Heidän matkaansa yrittää estää joukko vakuutuspetoksessa mukana olleita merimiehiä. Lähellä matalikkoa heidän pieni veneensä uppoaa ja hädin tuskin he pääsevät hylylle. Lopulta roistomaisista merimiehistä pahin hukkuu ja loput suostuvat kertomaan totuuden. Kapteenin maine puhdistuu ja hän menee naimisiin.

Kyseessä on jännä meriseikkailu, josta merihenkiset lukijat varmaan nauttivat meikäläistä maakrapua enemmän.

Innes, Hammond: Tuomittu keidas

Hammond Innes
Tuomittu keidas – romaani Arabiasta
Otava 1961
The Doomed Oasis 1960

Gardiffissa toimiva asianajaja George Grant ajautuu mukaan juttuun, joka vie hänet Arabiaan setvimään legendaarisen eversti Whitakerin ja tämän Englannista tulleen pojan, Davidin, asioita. Arabiaan kotiutunut eversti etsii öljyä ja poika innostuu samasta asiasta. Heidän motiivinsa ovat kuitenkin erilaiset, eivätkä he tule toimeen keskenään. Öljyä etsitään autiomaasta kiistellyn rajalinjan tuntumasta ja tämä aiheuttaa lopulta kansainvälisen selkkauksen. Tarina on melko pitkäveteinen, mutta erikoinen asetelma ja tapahtumapaikka jaksavat pitää mielenkiinnon yllä. Aikamoiseen seikkailuun Grant lopulta joutuukin. Luvassa on myös ripaus romantiikkaa.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1961: ”Innesin tämänkertaisen teoksen kolmestasadasta sivusta kaksisataa ensimmäistä olisi pitänyt tiivistää viideksikymmeneksi ja loppuosaan lisätä hiven logiikkaa (järkeä), niin kirjasta olisi voinut tulla nautittavaa ajanvietettä. Nyt se ensin pitkästyttää lukijansa ja sen jälkeen ärsyttää mahdottomuuksillaan. Tuskinpa Innesien pitkä rivi kirjastoissa tätä kaipaa täydennyksekseen.”

Innes, Hammond: Valkoinen vesi

Hammond Innes
Valkoinen vesi
Otava 1966
The Strode Venturer 1965

”Hammond Innes on englantilainen seikkailu- ja jännityskirjailija, jonka teokset ovat saavuttaneet erittäin suuren suosion sekä Euroopassa että Amerikassa. Vauhdikkaan ja yllättävän juonenkehittelyn ohella lukija panee niissä merkille harvinaisen aidon ja loisteliaan ympäristökuvauksen sekä tapahtumien taustalla vaikuttavien voimien tehokkaan huipennuksen.

Lontoolaisen laivanvarustajasuvun musta lammas Peter Strode ei ole sopeutunut paperityöhön Strode Housessa, vaan viettänyt aikaansa maailmanmatkoilla. Malediiveilla hän on ystävystynyt Addun atollin ihmisten kanssa ja saanut kuulla salaperäisestä, meren pohjasta kohonneesta saaresta, jonka addulaiset ovat löytäneet kaukopurjehduksillaan. Peter Strodelle selviää, että saarella on runsaasti arvokasta mineraalia, ja hän päättää toimia niin, että hyöty siitä koituu addulaisten hyväksi. Taitavilla siirroilla hän saa Stroden yhtiön mukaan yritykseen; monenlaiset intressit sekä Lontoossa että Malediiveilla alkavat vaikuttaa tapahtumien kulkuun, ja vasta henkeäsalpaavan jännittävien tilanteiden jälkeen Ran-a-Maarin valtaus onnistuu. Tämä on ratkaisevaa myös vanhalle, alamäessä olleelle perheyhtiölle, jossa alkavat puhaltaa uudet tuulet.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1966: ”Laivanvarustajapiireissä tapahtuva tiivis seikkailuromaani on taitavasti kerrottu ja osoittaa, että tottunut tekijä punoo yhtiökokouksen kuvaukseenkin oivallisen jännitysaineksen. Hyvää seikkailuviihdettä.”

Innes, Hammond: Jarra Jarran kulta

Hammond Innes

Hammond Innes
Jarra Jarran kulta
Otava 1973
Golden Soak 1973

"Silloin kun rahasta on kysymys, ihminen ei aina toimi niin kuin hänen pitäisi."

"Alec Fallsin elämä romahtaa Englannissa. Hän lavastaa itsemurhatilanteen ja häipyy Australiaan kaukaiseen Jarra Jarraan, jonne häntä kutsuvat kadonnut kultakaivos - ja Janet Garrety. Alec Falls on kaivosinsinööri. Hän ei ole paha ihminen, mutta katkera. Hän katsoo tulleensa petetyksi ja on päättänyt ettei niin enää tapahdu.
Alec Falls on varautunut taistelemaan, mutta hän ei ole varautunut siihen kuinka karu taistelu todella on kun kyseessä ovat suunnattomat luonnonrikkaudet, vastassa säälimättömät luonnonvoimat ja kullan riivaamat miehet.
Romaanin tapahtumat eletään Luoteis-Australian armottoman ja kiehtovan kauniin luonnon keskellä. Ja kuten aina: Innesin miljöökuvaus on loistavan asiantuntevaa, juonenkuljetus jopa piinallisen taitavaa.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1974: ”Englantilainen Hammond Innes on jännitysviihteen kirjoittajista kunnianhimoisimpia, huolellinen rakentaja ja perusteellinen ympäristönkuvaaja, jonka romaaneihin voi aina suhtautua luottavaisesti. Tämänkertainen Australiaan sijoitettu kaivosromaani ei puhtaasti jännityksen kannalta ole aivan yhtä tehokas kuin hänen aikaisempansa, mutta Australiasta kiinnostuneille hän tarjoaa runsaasti pitäväntuntuista tietoa sinänsä moitteettomasti käsitellyn klassistyyppisen seikkailun ohessa.”

Innes, Hammond: Pohjantähti

Hammond Innes
Pohjantähti
Otava 1975
North Star 1975

”Lähi-Idän sodan, öljykriisin, energiapulan ja hintojen nousun ravistellessa oli Pohjanmeren öljy äkkiä kaikkien huulilla.
Mike Randall, taloustieteilijän uran hylännyt troolarin kapteeni etsii menneisyyttään synnyinsaareltaan Shetlandista. Siellä hän joutuu keskelle armotonta kamppailua Pohjanmeren öljystä ammattiyhdistysliikkeen pelinappulana – Randallia kiristetään osallistumisesta telakoitten lakkoihin. Öljynporauslautta North Star on tuhottava silläkin uhalla, että meren pohjasta pulppuava raakaöljy saastuttaisi koko Shetlandin rannikon ja hävittäisi alueen pääelinkeinon, kalastuksen. Sopivalla hetkellä poikki räjäytettävät ankkurikaapeli ja kolmenkymmenen solmun nopeudella ärjyvä myrsky huolehtisivat lautan tuhosta. Ja tapahtumien taustalla vaikuttaa koko ajan outo arpikasvoinen mies, Randallin Espanjan sodassa kuolleeksi luultu isä, toisen maailmansodan aikainen kaksoisagentti ja anarkisti.
Aito Innesiä – jättiläismäisen öljynporauslautan ja pienen troolarin taistelu ihmistä ja myrskyävää merta vastaan.”

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 11/1975: ”Heikko, uskonsa menettänyt mies, jota ajetaan takaa sabotaasiyrityksen silminnäkijänä, lämmin, voimakas Shetlannin nainen, myrskyävä meri. Juonessa lisämausteina kuolleista herännyt arpinen isä, aatteensa puolesta mitä vain tekevät anarkistit, ammattiyhdistysliikkeen kuviot - siinä Innesin tämänkertaiset raamit. Hän kirjoittaa edelleen vetävästi, kuvatessaan troolarin työtä ja öljynporauslautan arkea jopa loisteliaasti, mutta pakollinen juoni kiemuroitsee yhä sekavammin, avoin loppu sotkee vähän lisää ja vasta takakannesta selviää Mike Randallin isän kaksoisagentin rooli. Mielenkiintoinen taloudellisen vallan analyysi jää myös harmittavasti kesken, jos sitten pistää lukijan mietiskelemään? Sankari kun unohtaa harmit lämpimän Gertruden sylissä.”

Innes, Hammond: Kirottu saari

Hammond Innes
Kirottu saari
Tammi 1981
Solomons Seal 1980

”Soittaessaan vanhan talon ovikelloa kiinteistövälittäjä Roy Slingsby, luulee olevansa suorittamassa rutiinitehtävää, mutta joutuukin muinoin mahtavan Hollandin merenkulkijansuvun salaisuuksien jäljille. Punatukkainen Perenna Holland ja suunnattoman arvokas laivapostimerkki heittävät Slingsbyn Australiaan, Hollandien viimeiseen alukseen. Myrskyinen matka Korallimerellä, kapinaan valmis alkuasukas miehistö, aseiden salakuljetus, arvoituksellinen kapteeni Jona Hollans ja kaunis Perenna muodostavat räjähdysalttiin yhdistelmän. Henkeäsalpaavien tapahtumien pyörteissä selviää postimerkin arvoitus ja Hollandin suvun synkkä historia…”

Tämä on korkeintaan keskinkertainen Innes-jännäri, jonka tapahtumat tiivistyvät kirjan loppupuolella - niin kuin jännäreissä on tapana. Ympäristön eksoottisuus tuo mukavaa väriä tarinaan.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1981: ” Innes on tuotannossaan silloin tällöin pystynyt intensiivisiin, tiivisti käsissä pysyviin jännityskertomuksiin ja höystänyt niitä usein erilaisilla tietoiskuilla. Niinpä tässäkin seikkailutarinassa mielenkiintoisinta lienee postimerkkien keräilyn, arvottamisen, painotekniikan ja historian selvittäminen, joskin Innes väläyttää kertojan lahjojaan hetkittäin myös Salomonin saarten asukkaiden kuvailussaan. Ilmeiseltä välityöltä Kirottu saari kuitenkin tuntuu: heikosti kokoonkyhätty tarina kuvaa Hollandien suvun jäseniä ja salaperäistä kirousta, veljeksien petosta, postimerkkien arvoitusta ja mustaa magiaa, Bougainvillen saarten kansannousua ja tietysti romantiikkaa ja rakkautta, joka lopussa täyttyy.”

Innes, Hammond: Musta Surma

Hammond Innes
Musta Surma
Tammi 1982
The Black Tide 1982

”Öljyntuoksuinen, armoton meriromaani jättitankkerien maailmasta. Ja miehestä jonka ainoa intohimo oli kostaa vaimonsa kuolema.”
”On uuden vuoden aatto. Sääennuste on luvannut kiihtyvää lounaistuulta. Säiliöalus Petros Jupiter on matkalla Walesin rannikolla Englannin lounaiskärjessä. Aamulla se ajaa karille. Loppiaisena ensimmäiset öljyn saastuttamat linnut ilmestyvät Trevor Rodinin ja hänen vaimonsa Karenin mökin rantaan. He ovat nähneet kaiken ennenkin.

Trevorille ja Karenille Petros Jupiter on viimeinen pisara.
Karen ryhtyy epätoivoiseen tekoon: hän menee yksin uppoavaan tankkeriin räjäyttämään öljyä. Ja räjäyttää itsensä Petros Jupiterin mukana mereen joka kätkee lopullisesti tankkerin salaisuuden. Sillä eikö karilleajo ollut sabotaasia?
Miksi muuten aluksen kreikkalainen konemestari Speridion katoaisi jäljettömiin? Epätoivoinen, kaikkensa menettänyt Trevor päättää kostaa vaimonsa kuoleman.

Niin Trevor Rodin palaa jälleen Persianlahdelle, juonittelujen kuumaan kurimukseen, ja salaperäisellä laivalla jonka sijainti, määränpää, tehtävä ja omistaja halutaan pitää salassa hän kohtaa metsästettävänsä. Mutta lopulta Trevor huomaa olevansa itse takaa-ajettu. Petros Jupiterin, Karenin ja Speridionin salaisuus näyttää kytkeytyvän kahteen kadonneeseen tankkeriin.
Hammond Innes ei tälläkään kertaa petä lukijansa. Jännitys ja vauhti tiivistyvät loppua kohti kunnes petos ja merirosvous paljastuvat. Rohkeat päättäväiset miehet, voimakastahtoiset naiset ja armoton meri tekevät Mustasta surmasta jälleen kunnon seikkailuja kaipaavan toivekirjan.”

Heppu menettää vaimonsa öljykatastrofissa ja lähtee jäljittämään katastrofin aiheuttajaa. Seikkaillaan Persianlahdella ja Biskajanlahdella ja palataan Englantiin syytteet niskassa. Keskinkertainen jännäri.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7-8/1983: ” Kesäpaikallaan Walesin rannalla asustava aviopari näkee ja kokee säiliöaluksen haaksirikon ja siitä aiheutuvan meren saastumisen. Luonnonystävänä aviovaimo lähtee tuhoamaan Iiekkikulottimella öljyä, mutta saa epätoivoisessa yrityksessä surmansa. Puoliso epäilee haaksirikon johtuneen sabotaasista ja lähtee entiseen ammattiinsa perä mieheksi selvittääkseen epäiltyjä tihutöitä ja vakuutuspetoksia. Innes on luonut ajankohtaisesta aiheesta täyteliään ja tiiviin seikkailuromaanin, jossa paikoin liiallinen yksityiskohtaisuus saattaa pitkästyttää lukijaa.”

Innes, Hammond: Metsän kirot

Hammond Innes
Metsän kirot
Tammi 1987
High Stand 1985

”Hyytävä jännäri Kanadan erämaista, Klondiken kultakentiltä ja metsien syvyyksistä.
Kaikki alkaa siitä kuin asianajaja Philip Redfernin asiakas Tom Halliday, ”Klondiken kullalla rikastunut rattopoika”, katoaa. Selvittääkseen hänen asiansa Redfernin on pakko matkustaa Luoteis-Kanadaan, missä ovat Hallidayn ehtynyt kultakaivos ja laajat metsämaat. Mutta siellä, jäisessä maailmassa, valkoisten vuorten keskellä, on edessä pelkkiä arvoituksia:
Mitä oikein on tekeillä hylätyssä kaivoksessa?
Miksi Halliday on isänsä kirousta uhmaten myynyt tämän istuttamia puita?
Missä piileksii Hallidayn kaunis vaimo Miriam?
Ja miksi Redfernin tielle koko ajan nousee outoja esteitä?
Eivätkä arvoitukset ratkea, ennen kuin Redfern lähtee kaadettujen puiden perään, soluttautuu tukkien joukkoon pimeään proomuun ja matkaa niiden kanssa määränpäähän halki Kanadan hyisten ja myrskyisten rannikkovesien.”

Kummallinen rikas heppu katoaa ja hänen englantilainen asianajajansa alkaa selvitellä juttua. Hän matkustaa Kanadaan, jossa hepun ehtynyt kultakaivos ja metsäpalsta ovat. Heppu löytyy ja selviää, että tämä on sekaantunut huumekauppaan. Aika pitkäveteinen kirja. Meinasin jättää kesken.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 11/1987: "Innesin kirjan tapahtumat sijoittuvat Luoteis-Kanadaan, lähelle Alaskan rajaa ja Klondykea, sekä Kanadan länsirannikolle. Klondyke on tärkeä lenkki, sillä juristipäähenkilön asiakas omistaa isänsä aikoinaan tuottoisan, nyt ehtyneen, kultakaivoksen. Isä on myös istuttanut länsirannikolle komean alueen jättituijaa, jota poika on ruvennut kaatamaan rahan- ja huumausaineen tarpeessaan. Huumausaineet ja puut yhdistetään tavalla, joka tuo kirjaan syvyyttä: toinen kallista ja tarpeetonta, toinen kallista ja erittäin tarpeellista. Kanadan komeat maisemat saavat arvoisensa kuvauksen ja lopussa Innes kertoo, että puut ovat hänen mielestään ekologisesti tärkeä asia ja lisäksi tärkeitä hänelle itselleen henkilökohtaisesti. Se kirjassa näkyy. Jos viihteeseen saataisiin näin aiheellisia teemoja, ja vielä hyvin kerrottuna, eipä olisi hädän päivää"

Innes, Hammond: HMS Medusa

Hammond Innes
HMS Medusa
Tammi 1989
Medusa 1988

”Hammond Innes on todellinen kiintotähti jännityskirjallisuuden taivaalla. Jo 50 vuotta kestäneen uransa aikana hän on kirjoittanut 27 seikkailuromaania mitä värikkäimmistä aiheista, mitä eksoottisimmista seuduista - Afrikasta Alaskaan, Baleaareilta Salomon-saarille.
Mike Steele on britti joka asuu Menorcalla ja saa elantonsa purjeveneiden huollosta ja huviloiden vuokrauksesta. Saari on kuohumatilassa: turismi valtaa siellä alaa, mutta kansallismieliset voimat haluaisivat ajaa kaikki ulkomaalaiset pois ja julistaa saaren itsenäiseksi.

Eräänä kauniina päivänä poliittiset intohimot leimahtavat ilmiliekkiin - ja Mike huomaa kauhukseen joutuneensa niiden polttopisteeseen.
Menorcan tapahtumat uhkaavat laajeta maailmanpoliittiseksi selkkaukseksi, koska niiden tiellä on Britannian Kuninkaallisen laivaston fregatti Medusa, vanha saattohävittäjä, joka ties mistä syystä on määrätty Menorcan stratagisesti tärkeään satamaan.

Laivan kapteeni Gareth Lloyd Jones on todellisessa paineiden ristitulessa: hän ei saisi antaa periksi kapinallisille eikä myöskään vaarantaa Medusan turvallisuutta. Kaiken lisäksi kapinalliset kohdistavat häneen - ja samalla myös Mikeen - julmaa henkilökohtaista painostusta. Mutta vähitellen kapteeni kypsyy ratkaisuun - todella radikaaliin ratkaisuun, jossa kaikki mahdollinen pannaan peliin.”

Innes, Hammond: Kuolemanlaiva

Hammond Innes
Kuolemanlaiva
Tammi 1992
Isvik 1991

”Vertahyytävä seikkailu maailman äärilaidalla. Etelämanteren rannikolla, jäiden puristuksessa, on nähty purjelaiva, aito 1800-luvun fregatti. Lontoosta lähtee retkikunta etsimään tätä salaperäistä alusta.

Mutta mitä lähemmäs määränpäätä tullaan, sitä selvemmäksi käy, että joku ei halua alusta löydettävän. Joku on valmis kääntämään Andit ylösalaisin, jotta etsijät eivät pääsisi perille.

Lopulta hyinen vaellus halki jäisen lakeuden vie etsityn laivan luo ja sen salaisuus paljastuu – niin kaamea ja niin yllättävä salaisuus että parkkiintuneet Innesin lukijatkin hätkähtävät."

Hall, Adam: Liikennekoneen arvoitus

Elleston Trevor (Adam Hall)

Adam Hall
Liikennekoneen arvoitus
WSOY 1964 
The Volcanoes of San Domingo 1963

"Liikennelentokone ja sen yhdeksänkymmentä matkustajaa katosivat kaksi vuotta sitten tietymättömiin päiväntasaajan tienoilla Etelä-Amerikassa. Koneen ohjaaja on kuitenkin äskettäin nähty elossa. Takaa-ajo voi alkaa. Paul Rayner lähetetään ottamaan selkoa kadonneen koneen kohtalosta. Hän matkustaa Aguadoriin ja huomaa perillä, että juttu on erittäin hämärä. Tutkimusten vasta alettua hänet yhtäkkiä kutsutaan takaisin Lontooseen. Määräys on kuin taisteluhaaste. Rayner päättää uhmata sitä ja jäädä maahan. Arvoituksen ratkaiseminen muuttuu yhä vaikeammaksi, politiikka on sekaantunut peliin, ja sitten kesken kaiken Aguadorissa leimahtaa kapina. Rayner joutuu huimiin seikkailuihin. Hän rakastuu ranskalaiseen näyttelijään, joka on toinen onnettomuuskoneesta eloon jäänyt. Odottamattomat tapahtumat seuraavat toisiaan.” 

”Adam Hall on salanimi, jonka taakse kätkeytyy tunnettu ja arvostettu englantilainen kirjailija. Liikennekoneen arvoitus on hänen ensimmäinen jännitysromaaninsa, vauhdikas kirja, joka on Englannissa saanut innostuneen vastaanoton" 

Tämä on oikein jännittävä ja mielenkiintoinen kirja. Kirjailija onnistuu kuvaamaan tapahtumapaikat ja henkilöt elävästi. Käsillä on parasta laatua oleva brittijännäri! Luin tämän kirjaston lainakirjana ja päätin hankkia itselleni oman kappaleen kirja-antikvariasta uusia lukukertoja odottamaan. 

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1965: ”Kadonneiden lentokoneiden arvoituksia on pohdittu monissakin "jännäreissä", Hall tavoittaa paikoin hyvin tiiviin tunnelman, ja miljöö tuntuu aidolta. Kirjassa tapaa annoksittain macleanilaista jännitystä, mutta välillä tarina taas herpaantuu. Keskitason ajanvietettä.”

Hall, Adam: Berliinin muistio

Adam Hall 
Berliinin muistio
WSOY 1966 
The Berlin Memorandum 1965
(Quiller memorandum)

"Ihmismetsästystä, petoksia, murhia - brittiläisen vakoojan arkea Berliinissä. Sana rautaesirippu ei ole pelkkä mielikuvitusta kiihottava otsikko päivän lehdessä eikä vihollinen ole aina agentti idästä. Vastapuolen mies saattaa olla harmaa varjo, fanaattisen uskon jähmettämä teloittaja. Karmea kirja mutta uskottavalla pohjalla. Hallin sankari on arvoituksellinen mies. Vastapuoli tietää hänestä vain vähän: Nimi Quiller. Perehtynyt inhimillisen muistin toimintaan. Ballistiikkaan. Itsemurhaajien psykologiaan. Ei kunniamerkkejä, kieltäytynyt niistä." 

Asiamies Quiller on jäljittänyt natseja ja toimittanut heitä tuomittaviksi. Hän on juuri palaamassa kotimaahansa, kun saa kiireellisen tehtävän astua murhatun agentin tilalle. Q on kova äijä ja työskentelee mieluiten yksin. Nytkin hän komentaa normaalit varmistusmiehet pois kintereiltään. Tehtävänä on paljastaa salaisen natsijärjestön Phönixin päämaja. Q asettuu eläväksi syötiksi natseille ja joutuu huumausaineiden avulla tehtävään kuulusteluun. En tiedä onko kirja uskottavalla pohjalla - niin kuin kansiteksti väittää - mutta päähenkilö ei ainakaan ole uskottava. Ei aihetta uuteen lukukertaan. Tämä ensimmäinen Quiller – kirja on filmattu ja mainion musiikin elokuvaan teki John Barry.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 6/1966: ”Ihmismetsästystä, petoksia, murhia - brittiläisen vakoojan arkea Berliinissä (kirjan takakannesta). Muutahan ei itse asiassa pitäisi sanoa, sillä nämä agenttikirjat alkavat olla kuin marjat mättäällä. Beethovenia ja Belseniä ei kuulemma voi ajatella kumpaakaan yksinään, siinä kirjoittajan analyysi saksalaisuudesta. Yhtä yksinkertaista on muukin toiminta, raakuutta ja murhia on puolella ja toisella. Sotarikollisoikeudenkäynnit ja muu Saksan sodanaikaisen toiminnan jälkiselvittely on mukana antamassa todellisuuspohjaa. Tarpeeton kirja.”

Hall, Adam: Yhdestoista hetki

Elleston Trevor (Adam Hall)

Adam Hall 
Yhdestoista hetki  
Kirjayhtymä 1968
The 9th Directive 1966

”Mitä ovat ammattilaiset? Sorbi, Hideo, Zotta, Kuo – he ovat ammattimurhaajia. He ovat alansa asiantuntijoita, ja jokaisella on juuri omalle luonteelleen sopivin menetelmä: nailonköysi, veitsi, pommi… Mongoli Kuo käyttää ampuma-asetta. Kuka on Henkilö? Hän on Erittäin Tärkeä Kuninkaallinen Henkilö (V.I.R.P) Englannin kuningattaren edustaja Bangkokissa. Häntä odotetaan juhlamenoin. Ja Kuo odottaa häntä – asein. Kuka on Quiller? Hän on vakoilija (Quiller on peitenimi). Hän on erikoistunut salamaoperaatioihin. Nyt hän on saanut tehtäväkseen estää V.I.R.P:ia kohtaan suunnatun murhayrityksen.” 

Quiller komennetaan Bangkokiin korkea-arvoisen brittiläisen Henkilön vierailun aattona. Henkilö on uhattu murhata vierailun aikana ja Quillerin tehtävänä on keksiä kuka on hankkeen takana ja miten murha aiotaan tehdä. Hän päätyy jäljittämään mongolia nimeltä Kuo. Osoittautuu, että murhahuhu onkin vain harhautusta eräälle toiselle hankkeelle. Quiller toimii mieluiten yksin, mutta mukana on sähläämässä muitakin tahoja. Quillerin järjestö on niin salainen, että sitä ei virallisesti ole olemassakaan. Sankari tietysti päihittää puoli kuoliaanakin konnat. Jännäri on jännä, mutta miehinen uhoilu menee liiallisuuksiin.  

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 10/1968: ”Hyvin tärkeä Hyväntahdon Lähettiläs aiotaan murhata. Salama-agentti Quiller saa tehtäväkseen tappaa tappajan ennen murhaa. Hallin uusin on minusta edellisiä (esim. Berliinin muistiota) jännittävämpi, sen juonirakenne tasapaksua kaavaa monipuolisempi tappajan murha aloittaa vain uuden jännitysjakson - ja kovan pelin tuntu on asiansa taitavan tekijän työtä. Hall ei myöskään mässäile raakuuksilla tai ylenpalttisella seksillä, vain hiukan siteeksi. Lajissaan jäntevää, jos totista työtä.”