Tappajakala
Tammi 1978
The Mandarin Cypher
"Huippuagentti Quiller on lähellä kohdettaan, räjähdysaltista öljynporauslauttaa Honkongin edustalla, ja miestä joka on kavaltanut maansa naisensa rahanhimon tähden. Aistit yliluonnollisen herkkinä hän on valmis käymään käsiksi viholliseensa Mandariiniin, ryhtymään murhaavaan syvyyksien taisteluun... Hall on repivän jännityksen mestareita. Hänen sankarinsa Quiller on seikkaillut jo useissa elokuvissa ja seitsemän menestyskirjan lehdillä."
Quiller lähetetään Hong Kongiin suorittamaan tehtävää, josta hänelle ei ole kerrottu taustatietoja eikä paljon mitään muutakaan. Nimen Mandariini hän oli kuullut. Ja sitten sinne vaan hosumaan.
"Mutta en tiennyt oliko Mandariini heidän antamansa nimitys opposition projektille jonka he halusivat minun soluttavan tai tutkivan tai tuhoavan vaiko oman tehtäväni nimitys kortistossa, ja asia alkoi vaikuttaa vähän vastavakoilujutulta."
Quiller tietää kuitenkin, että Hong Kongissa on onnettomuudessa kuolleen engelsmannin leski ja tätä hän menee tapaamaan. Tämä vaikuttaa hermostuneelta ja pelokkaalta. Q pitää häntä silmällä ja näkee eräässä rantahotellissa naisen tapaavan kuolleeksi julistetun miehensä. Mies lähtee kohtaamisesta veneellä muutaman kiinalaisten kanssa. Merellä on kiinalaisten uusi öljynporauslautta ja sitä Q lähtee sukeltamalla tutkimaan. Yksin tietysti. Ensin nujakoidaan veden alla, sitten sännätään pakoon. Lopulta Q saadaan kiinni ja viedään lautalle kuulusteltavaksi. Hän huomaa, että kyseessä onkin porauslautaksi naamioitu ohjustukikohta. Q on sellainen ihmemies että hän pääsee pakoon lautalta. Että silleen. Jännä juttu mutta täysin epäuskottava. Jotkut osaavat kirjoittaa uskottavan tuntuisia jännäreitä, sellaisia tarinoita jotka voisivat oikeasti tapahtua. Monet Adam Hallin kirjat ovat kuitenkin näitä James Bond-tyyppisiä älyttömyyksiä. Harmi vaan ettei koskaan tiedä kirjaa aukaistessa, kumpi jännärilaji on kyseessä.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1979: ”Kunnon jännityskirjan kirjoittaja ottaa aina lukijan huomioon: antaa hänelle riittävän tiedon juonen seuraamiseen, mutta ei enempää. Hallilla on ärsyttävä tapa jättää tuo tarpeellinen kertomatta. Lukija joutuu useaan otteeseen palaamaan tekstissä sivukaupalla takaisinpäin saadessaan jälkikäteen tietoa, jota olisi tarvittu jo aikaisemmin. Kerronta on tällä keinotekoisella salaperäisyydellä saatu sotkuiseksi; suomennos nähtävästi vielä lisää vaikeuksia. Suomentajalla on jo aikaisemmista suomennoksistakin muistiin jäänyt paha virhemaneeri: "olin menossa sinne sade piiskaten tuuIilasia... hän käytti atuloita varovasti kätensä nokkien kättäni kuin lintu ... seisoin kadulla aamuaurinko heijastuen kupari-ikkunoista". Kun muuten vasta puolivälissä kirjaa saisi selville, mistä on kysymys, paljastaa takakansi yllättävästi salaisuuden yhdellä lauseella. Agentti Quiller ei tässäkään teoksessa saa lukijaa vakuuttuneeksi, sarvimiina kainalossa ei hypätä öljynporauslautalta mereen noin vain.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti