Vihollinen
WSOY 1977
The Enemy 1977
”Uhkaava, pelottava, tappava, vaarallinen kuin neutronipommi. Mutta mikä - tai kuka - on vihollinen? Seikkailujen spesialistin mestarillinen mysteeri, joka nostaa agenttijännityksen uudelle tasolle, maineikkaisen dekkariklassikoiden luokkaan.”
Malcolm Jaggard tapaa tutkijabiologi Penny Ashtonin ja he alkavat seurustella. Yllättäen Pennyn sisaren kasvoille heitetään happoa ja hän miltei menettää näkönsä. Ulkonäkönsä hän menettää joka tapauksessa. Poliisi alkaa tutkia asiaa. Malcolm on töissä vastavakoilussa ja katsoo tietokoneelta Pennyn isän tietoja. Hän huomaa tietojen olevan niin salaisia, ettei hänen tunnuksellaan pääse niitä edes vilkaisemaan. Sama koskee herra Ashtonin sihteerin Bensonin tietoja. Hänen mielenkiintonsa ja epäilyksensä heräävät. Malcolmin esimies kiinnostuu myös ja he alkavat penkoa asioita. Ashtonia ja Bensonia varjostetaan, mutta pian he katoavat. Malcolm joutuu paljastamaan ammattinsa ja epäilynsä morsiamelleen. Kadonneitten jäljet johtavat lopulta Ruotsiin, jossa nämä kuitenkin saavat surmansa. Penny matkustaa työnsä puolesta Skotlantiin tutkimuslaitokseen, mutta Malcolm ei saa häneen puhelimitse yhteyttä, vaan kuulee aina verukkeita. Lopulta hän lähtee itse paikalle ja tapahtumat saavat dramaattisen käänteen. Tapahtumien taustalta paljastuu poliittista vallanhimoa.
Hyvin kerrottu jännittävä ja mielenkiintoinen tarina. Jutun loppu ei kuitenkaan mennyt ihan odotusten mukaisesti, mutta eihän niin käy oikeastikaan elämässä. Kirjassa kuvataan sen ajan tietokonetta näin: ”Huoneessa oli myös pieni tietokone ja erilaisia syöttö- ja tulostuslaitteita, esimerkiksi yksi koordinaattipiirturi. Koordinaatistossa näkyi vielä tietokoneen avulla piirretty kaavio; se näytti jonkin mutkikkaan molekyylin rakennekaaviolta. Vaikeampia, niin pienelle tietokoneelle ylivoimaisia tehtäviä varten laitteistossa oli nykyaikainen akustinen kytkentäosa jonka avulla pikku kone saattoi päätteen tavoin antaa määräyksiä suuremmalle tietokoneelle postilaitoksen kaapeleita pitkin.”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1/1978: ”Bagley on saanut melkoista mainetta jännityskirjailijana ja on joskus onnistunutkin aika mukavasti. Tämä Vihollinen on kyllä melkoinen sekasotku, tapahtumien kaaos, joista tapauksista suurella osalla ei ole mitään tekemistä varsinaisen juonen kanssa, mikä tämä sitten onkaan. Vauhti on yleensä kova, kuitenkin lukija ehtii pitkästyä Tukholma-jaksossa, missä ei tapahdu juuri muuta kuin että paria miestä varjostetaan päiväkaudet useamman agentin voimalla. Eräs kirjan henkilöistä on huippunerokas tiedemies, jonka aivojen hedelmistä eri tahot kilpailevat. Monimutkaiset tietokonesysteemit sekä biologian ja perinnöllisyystieteen merkilliset saavutukset hämmentävät asioihin perehtymätöntä lukijaa. Kirjasta jäi erittäin sekava jälkikuva. En tiedä vieläkään missä oli villakoiran ydin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti