 |
| Alistair MacLean |
Kahlenukke
WSOY 1969
Puppet On A Chain 1969
”Paul Sherman Lontoon Interpolista saapuu Amsterdamiin. Tehtävänä on tuhota huumausaineliiga, häikäilemätön kansainvälinen joukkio. Sherman on ollut Amsterdamin lentokentällä tuskin kahta minuuttia, kun ainoa johtolanka hävitetään hänen silmiensä edessä. Mutta Sherman houkuttelee salakuljettajat paljastamaan itsensä. Helvetillinen ajojahti vie Amsterdamin hämäriin satamakortteleihin, epäilyttäviin yökerhoihin, Zuiderzeen proomuille – tilanteisiin joissa Shermanin henki ei ole florintinkaan arvoinen.
Mutta missä ovat liigan aivot? Kenen käsissä ovat organisaation kuumat langat? Ajojahdin kiristyessä Paul Sherman huomaa, että hän on tekemisissä Interpolin kaikkien aikojen taitavimman ja pirullisimman vastustajan kanssa.”
Majuri Paul Sherman Interpolin Lontoon osastosta matkustaa Amsterdamiin selvittämään huumausainekauppaa. Hänellä on mukanaan kaksi kaunotarta – tumma ja vaalea – joiden roolia ei tarinassa vaivauduta selvittelemään. Lähinnä he ovat tuomassa karun tarinan karulle päähenkilölle silmäniloa. Sankarimme toimii yksin ja pitää tytöt hotellin turvissa eikä ota vastaan edes Amsterdamin poliisin apua. Tällaisten kirjojen sankarit ovatkin aina kovia heppuja, jotka päihittävät yksin ison rikollisjoukon. Asiaan kuuluu, että heppu saa pari kertaa turpiinsa, joutuu pari kertaa rikollisten vangiksi ja selviää yli-inhimillisin voimin tukalista tilanteista. Paul Sherman tekee sen, minkä lukuisat kirjalliset kollegansakin. Parissa päivässä hän selvittää miten huumeet salakuljetetaan ovelasti jättämällä vedenpitävä laatikko poijuun toisten roistojen noudettavaksi. Samalla hän paljastaa jakeluketjunkin. Huumeet kätketään kelloihin, nukkeihin ja raamattuihin. Toinen kaunottarista sohitaan heinähangoilla kuoliaaksi. Loppukohtauksessa sankari pudottaa pääkonnan nosturin nokalta alas ja sopii saman tien seurassaan olevan toisen kaunottaren kanssa naimisiinmenosta. Että silleen. Vaikka tarina kuulostaakin näin typerältä, on se aika jännittävä ja helppolukuinen. Tarinan pohjalta tehty filmi julkaistiin vuonna 1970.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 11/1969: ”Murhien lukumäärä ja niiden suoritustapa saattaisivat nykyisenä realismin aikana olla kirjan hyväksymisen kriteerinä. Olen valmis hyväksymään klassisen jännityskirjan (salapoliisikirjan) alkupisteeksi tapahtuneen murhan, mutta tällaista sadististen ja törkeiden tappojen ja murhien määrää pitäisin riittävänä syynä kirjan syrjimiseen, niin kirjastoissa kuin muuallakin. Huumausaineiden kaupan ja henkirikollisuuden läheinen suhde on totta, mutta tuntuu tympeältä todeta aihetta käytettävän näin kaupallisesti. Lisäksi kirja antaa virheellisen kuvan Interpolin työskentelytavasta: sekään ei ole oikeutettu tappamaan.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti