Alistair MacLean
Kotkat kuuntelevat
WSOY 1967
Where eagles dare 1967
“Kuljetuskone lentää kohti Alppeja toisen maailmansodan kynsissä kiemurtelevan Euroopan yllä. Matkustajina kuusi Englannin salaisen palvelun miestä ja yksi nainen jonka mukanaolosta vain ryhmän johtaja skottimajuri Smith tietää. Heille on määrätty mahdoton tehtävä: kaapata takaisin Normandian maihinnousun pääsuunnittelija, joka on vangittuna Gestapon ja Saksan salaisen palvelun yhteisessä päämajassa Schloss Adlerissa. Kone puikkelehtii öisessä lumimyrskyssä vuorenseinäien välissä. Edessä on vaarallinen laskuvarjohyppy tuntemattoman pimeyteen. Sitten tunkeutuminen Schloss Adleriin, jonne ei ole muuta pääsyä kuin tarkasti vartioitu köysirata. Vain kotkien tie on sinne vapaa… Tässä syksyn hurjimman seikkailun alkuasetelma. Jätämme lukijan luottavaisesti jännityksen piinattavaksi ja yllätysten riepoteltavaksi. MacLean ei petä.”
Tämä on todella jännittävä ja yllätyksellinen tarina. Muutamat todellisuuden vastaiset ylilyönnit muistuttavat onneksi lukijaa, että kyseessä on vain sepitetty kertomus. MacLean ymppää tarinaan ripauksen romantiikkaa kahden kaunottaren myötä. Kirjan pohjalta tehtiin saman tien myös filmi, jonka pääosissa olivat Clint Eastwood ja Richard Burton.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 9/1967: ”Toisen maailmansodan aikana kaapattiin Mussolini ilmojen teitä vankilastaan Italian vuoristoalueella. Tässä MacLean on keksinyt vielä vaikeamman suorituksen: Normandian maihinnousun pääsuunnittelija on kaapattava alppilinnoituksesta Saksasta. Suunnitelma paljastuu vielä monimutkaisemmaksi, kuin miltä se näyttää, ja lopulta lukijan on pakko antautua, näin mieletöntä MacLeankään ei ole aikaisemmin kirjoittanut. Lukija menettää nopeasti mielenkiintonsa, kun juonen seuraaminen on vaikeata. Uskomattomuuksillakin on rajansa. Pienet virheet saksankielisissä nimissä ja sanonnoissa, jopa Alppien kivilajeissakin paljastavat keinotekoisuuden ja synnyttävät tervettä kriittisyyttä. Kun kukaan ei tiedä kenestäkään mitään ja 'lähes kaikki ovat kaksoisagentteja, syntyy keitos, jolla ei ole vertaa. Mielestäni tämä on tekijän suomennetuista kirjoista heikoin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti