Loputon yö
WSOY 1960
Night Without End 1960
”Matkustajakone tekee pakkolaskun pienen tutkimusaseman liepeille keskellä Grönlannin hyisintä syksyä. Suurin osa lentokoneessa matkanneista on selvinnyt rysäyksestä hengissä, mutta pian selviää, että koneessa on tapahtunut muutakin outoa kuin täydellinen harhautuminen lentoreitiltä. Suurin osa matkustajista on huumattu unilääkkeellä, kaksi matkustajaa on ammuttu ennen laskeutumista ja kolmas, vaikeasti loukkaantunut, murhataan salaa vielä samana yönä. Yhteydet ulkomaailmaan ovat poikki. Varusteita ja ruokaa ei riitä kaikille. Alkaa armoton eloonjäämiskamppailu “loputtomassa yössä”, hirvittäviä luonnonoloja ja kahta kylmäveristä murhaajaa vastaan.”
”Grönlannin mannerjäätikön sydämessä on kansainvälisen geofysiikan vuoden havaintoasema, missä tohtori Mason suorittaa tutkimuksia kahden apulaisensa kanssa. Eräänä yönä napatuulen ulvonnan keskeltä erottuu lentokoneen surinaa; kookas matkustajakone tekee pakkolaskun havaintoaseman lähettyville.
Yksi matkustajista on kuollut miesten ehtiessä paikalle, miehistöstä on elossa vain radiosähköttäjä ja lentoemäntä. Koneen raunioista kuljetetaan tähtinäyttelijätär, pappi, nyrkkeilijä managereineen, lontoolainen seurapiirirouva ja hänen kamarineitonsa, amerikkalainen senaattori ja vaitelias juutalainen. Mason toteaa, että he kaikki ovat jonkin huumausaineen vaikutuksen alaisia. Kahdesta kuolleesta löytyy luodin reikä… ”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1960: ”MacLeanilla on kyky kohottaa jännitys huippuunsa, jopa niin korkealle, että lukija pettyy, olipa ratkaisu mikä tahansa. Kertojaminän tyhmyys on usein harmillista huippujännittävissäkin teoksissa, niin osittain tässäkin, mutta ilman sitä pystyvät tilanteita sepittämään vain kaikkein parhaimmat jännityskirjailijat. Tekijä on tästä ollut tietoinen ja antaa kertojan tuskastella omaa tyhmyyttään. Edestakaiset tilanteet, vuoroin voitolla kertoja, vuoroin rikolliset, tuntuvat joskus keinotekoisilta. Nämä huomautukset ovat kuitenkin vähäisiä. Kirja on omassa lajissaan arvostettava korkealle, vaikka MacLeanin suomennettu tuotanto mielestäni kulkee alamäkeä, mikä taas johtunee aiheen valinnasta. Ensimmäisillä teoksilla oli kosketus elettyyn todellisuuteen, nyt suomennetulla sitä ei ole. Pidän teosta jännityskirjallisuuteen kuuluvana ajanvietteenä, salapoliisikirjojen kanssa samaan kategoriaan asetettavana, joista viimeksi mainituista eräät nousevat tätä huomattavasti korkeammalle.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti