Peter Lovesey
Katkeraa satoa
Viihdeviikarit 1988 – Jännityksen mestarit 13
Rough Cider 1986
”Luennoitsija Theo Sinclairia lähestyy eräänä päivänä vuonna 1964 tuntematon tyttö nimeltään Alice. Ilmenee, että hänen isänsä hirtettiin tuomittuna murhasta, kun tämä palveli varusmiehenä Somersetissa toisen maailmansodan aikana. Silloin yhdeksänvuotias Theo oli paikkakunnalla evakkona, ja myöhemmin oikeudenkäynnissä syyttäjän tärkein todistaja. Alice ei kuitenkaan suostu uskomaan isänsä olleen syyllinen veritekoon. Hän painostaa vastahakoisen Theon lähtemään kanssaan Somersetiin selvittämään mitä todella tapahtui lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin. Menneisyyden kauhut palautuvat elävästi kaikkien mieleen, kun tapahtuu uusi murha…”
Heppu oli pienenä siideritilalla sotaa paossa ja joutui ikävien tapahtumien silminnäkijäksi. Parikymmentä vuotta myöhemmin Yhdysvalloista saapuu tyttö ottamaan selvää mitä oikein tapahtui. Tarina on mukavasti kerrottu ja siinä on mielenkiintoinen juoni. Kirjassa kuvataan sotalapsen arkea, muttei kuitenkaan unohduta liikaa juonen kehittelystä pois. Sankaritar, Alice, on kuvattu elävästi, ja hän on virkistävä poikkeus tavanomaisiin kirjojen naishahmoihin. Mukava kirja.
Peter Lovesey
Hiuskarvan varassa
Viihdeviikarit 1990 - Jännityksen mestarit 36
On The Edge 1989
”Rosen ja Antonian sota-aika meni oikeastaan hyvin. He molemmat työskentelivät RAF:n palveluksessa – ja työ oli jännittävää ja itsenäistä. Oman mielenkiintonsa siihen toi se, että he olivat tukikohdan ainoat naiset. Rauhan aika sen sijaan osoittautui pettymykseksi. Ankara säännöstely, pula-aika ja elämän yksitoikkoisuus koettelivat hermoja. Sitä paitsi Rosen sotasankari-aviomies osoittautuu väkivaltaiseksi roistoksi, ja Antonia haluaa erota rikkaasta tehtailijastaan ja muuttaa rakastajansa kanssa Amerikkaan uutta onnea etsimään. Mutta kummallakaan ei ole taloudellisesti varaa avioeroon… Mutta onhan heillä kokemusta sota-ajan harhautusoperaatioista. niissä he olivat alansa parhaita – mikä siis olisi helpompaa kuin suunnitella ja toteuttaa täydellinen kaksoismurha…”
Lovesey kuvaa hienosti eri aikakausien elämää kirjoissaan. Tällä kertaa eletään sodan jälkeistä aikaa. Viihdyttävää ja mielenkiintoista jännitystä on luvassa tarinassa, jonka juonenkäänteitä ei lukija osaa arvata ennalta.
Kirjan tapahtumapaikat ovat minulle tuttuja: ”He ajoivat Pimlicoon ja koettivat löytää jonkun jolta kysyä tietä. Kaikkia katuja reunustivat talorivistöt, joissa oli pylväskuistit.” ”..hänen ei tarvitse kuin kävellä kulman ympäri Knightsbridgen asemalle ja ajaa Piccadilly-linjalla South Kensingtoniin. Hän vaihtaa District-linjalle ja tulee takaisinpäin Victorialle ja kävelee sitten loppumatkan, suoraan St.George’s Drivea kotiin.”
Peter Lovesey
Viimeinen oikea rikosetsivä
Blue moon 2002
The Last Detective 1991
”Viimeinen oikea rikosetsivä aloitta nykyaikaan sijoittuvan sarjan, jonka päähenkilö on ruumiiltaan muhkea ja tavoiltaan itsenäinen rikostarkastaja Peter Diamond. Tämä viimeinen klassinen rikostutkija arvostaa perinteistä poliisin jalkatyötä ja suhtautuu epäluuloisesti uuden ajan elkeisiin kuten tietokoneisiin ja valkotakkisten miesten dna-analyyseihin. Diamondin toimintatavat koettelevat jo ennestään kitkaisia suhteita esimiehiin. Kirjan näyttämö on viehättävä Bathin kaupunki, erityisesti sen läpi virtaavan joen patorakennelma ja kaupungille nimen antanut roomalaisaikainen kylpylä. Bathissa vastentahtoisesti asuneen kirjailija Jane Austenin ennestään tuntemattomilla kirjeillä on tärkeä roolinsa.”
Kirjoitettuaan 1800-luvulle sijoittuneita jännäreitä, Lovesey jatkaa nyt nykyajassa. Miljöö muuttuu, mutta kertomukset ovat yhtä hienoja. En muista lukeneeni yhtään huonoa Loveseyn kirjaa. Tämäkin on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Naisen ruumis löytyy järvestä, eikä henkilöllisyydestä ole aluksi mitään tietoa. Lopulta se selviää ja ahkeran poliisityön tuloksena alkavat tapahtumat selvitä. Naisen aviomies on kirjallisuuden professori ja hän pelastaa erään pojan hengen. Lukijalle tarjotaan useaakin mahdollista syyllistä. Kesken tutkimusten tarkastaja Diamond joutuu esimiehensä nuhtelun kohteeksi ja sanoutuu irti työstään. Eräs epäillyistä joutuu oikeuteen syytettynä murhasta. Diamond kuitenkin jatkaa tutkimuksia omin päin apunaan syytetyn naisen poika. Sama poika, jonka professori pelasti hukkumasta. He paljastavat juttuun liittyvän huumekaupan. Viime hetkellä, kesken oikeudenistunnon Diamond saa selville tietoja, joilla puolustus saa kumottua syyttäjän aineiston ja juttu raukeaa. Mutta murhaaja paljastetaan vasta aivan viimeisillä sivuilla. Minulle se oli yllätys.
Peter Lovesey
Ruusunnuppuja vainajalle
Blue Moon 2005
The Summons 1995
“Elinkautisvanki John Mountjoy onnistuu pakenemaan vankilasta ja ryhtyy äärimmäisiin keinoihin saadakseen murhatuomionsa kumotuksi. Mountjoyn toimitti linnaan rikostarkastaja Peter Diamond, nyttemmin entinen rikostarkastaja, sillä hän lähti ovet paukkuen. Niukka leipä irtoaa sekalaisista töistä, baarimikkona, tavaratalon joulupukkina ja ostoskärryjen kerääjänä, niin että kun vähäpuheiset poliisit kiidättävät hänet keskellä yötä Bathiin, hän ei ole pelkästään ärtynyt. Diamond suostuu Mountjoyn vaatimaksi välittäjäksi, mutta ei ilmaiseksi. Poliisijohto joutuu sallimaan Diamondin avata uudelleen ruotsalaisen toimittajan murhajutun. Hän joutuu tutkimuksissaan nyhjäämään lähes tyhjästä ja tekemään työnsä moninaisissa ristipaineissa. Niitä lievittää yllättävänkin sujuva sopeutuminen yhteistyöhön nuoren ja etevän naiskomisarion kanssa. Alkaa jännittävä kilpajuoksu aikaa vastaan”
Erinomainen kirja Loveseyltä. Henkilöt ovat uskottavia ja tapahtumat toden tuntuisia. Alussa kuvataan syyttömänä murhasta tuomitun miehen pakoa vankilasta. Tämä kaappaa poliisiupseerin tyttären ja vaatii uusien murhatutkimusten aloittamista ja hänen syyttömyytensä varmistamista. Puhumaan hän suostuu vain hänet aikoinaan pidättäneen Diamondin kanssa. Diamond on nykyään siviilimies suivaannuttuaan typeriin esimiehiinsä. Hänet pyydetään kuitenkin neuvottelemaan panttivanki vapaaksi. Diamond suostuu sillä ehdolla, että uudet tutkimukset todella käynnistetään ja totuus kaivetaan esiin, vaikka sitten ilmenisi, että hän on aiemmin tehnyt väärän pidätyksen ja syytön on tuomittu. Diamond joutuu taistelemaan esimiestensä jääräpäisyyttä vastaan, mutta saa lopulta totuuden selville. Esimiehet ovat tällä välin tyhmyyttään vähällä tapattaa syyttömän vankikarkurin panttivankeineen. Diamond ehtii hätiin ja pelastaa tilanteen. Jännittävä ja harvinaisen mielenkiintoinen kirja.
Bill Knox
Ei armoa unille
Otava 1962 – Otavan taskuromaani 34
Deadline for a dream 1957
“Tämän todentuntuisen rikosromaanin tapahtumat sattuvat skotlantilaisessa ympäristössä, Glasgowin tienoilla. Liikkeelle panevana voimana on nuori rikosreportteri, jolla on rahaa rakastava ystävätär ja joka saa tietoonsa erään tehtaan palkkarahoja kuljettavan auton liikkeet. Reportteri toteuttaa suunnitelmansa ja suorittaa ryöstön. Mutta hän ampuu nuoren poliisin ja näin panee liikkeelle murhaajan ajojahdin, joka huipentuu Prestwickin lentokentällä käytyyn yhteenottoon. Poliisin sitkeä, perusteellinen uurastus paljastaa lopulta tappajan. Sään yllättävä oikku ja erään lentäjän puhelinsoitto auttavat hänen kiinnisaamisessaan.
Bill Knoxin opastuksella lukija seuraa aste asteelta rikoksen suunnittelua, sen suoritusta ja sitä seuraavia tutkimuksia; ne nähdään sekä takaa-ajettavan, että hänen takaa-ajajiensa silmin. Romaani on totuudenmukainen, vaikuttava kuvaus poliisin hellittämättömästä ponnistelusta rikosten selvittämiseksi.”
Tämä on Knoxin ensimmäinen rikosromaani ja tässä astuvat kuvaan myös ylikomisario Colin Thane ja etsiväkomisario Philip Moss. Kirja etenee johdonmukaisesti ja jännitys tiivistyy loppua kohti mukavasti. Knox on itse rikosreportteri, joten hän kykenee kuvaamaan konnan osassa olevan lehtimiehen edesottamuksia luontevasti. Tämä on paras neljästä lukemastani Knoxin poliisiromaanista.
Bill Knox
Kuoleman tavaratalo
Otava 1963 – Otavan taskuromaani 36
Death Department 1959
”Hillmanin tavaratalo kohosi jykevänä Glasgowin keskustassa kätkien seiniensä sisälle kokonaisen maailman: täynnä kiirettä ja määrätietoista toimintaa, tehokasta yleisön palvelua. Siellä tapahtui myymälävarkauksia kuten kaikissa vastaavissa paikoissa – mutta äkkiä varkaudet lisääntyivät uskomattomasti. On ilmeistä, että niiden takana on järjestäytynyt kopla, ja toimitusjohtaja Charles Farringdon pyytää poliisin apua. Näyttämölle astuvat ylitarkastaja Thane ja tarkastaja Moss, jotka ennen pitkää saavat vihjeitä eri suuntiin. Eräs epäilty on naisten osaston pääostaja Judith Marchand joka yllättäen katoaa. Pian jutun luonne muuttuu ratkaisevasti: poliisi tutkii kahta raakaa murhaa, joilla rikoskopla yrittää peittää jälkensä. Tapahtumat huipentuvat jännittävään takaa-ajoon itse tavaratalossa, keskellä alennusmyyntitungosta.
Bill Knoxin erikoisansiona on totuudenmukaisuus poliisin toimintaa kuvattaessa sekä uskottavat, sympaattiset henkilöhahmot: hänen poliisinsa eivät ole yli-ihmisiä eivätkä raakalaisia, vaan ihmisiä.”
Knox onnistuu jälleen hienosti viedessään lukijan Glasgowin poliisin mielenkiintoiseen arkeen. Miljöökuvaus ja henkilökuvaus ovat tässä kirjassa kohdallaan ja juoni on johdonmukaisesti etenevä. Niinpä tässä on hyvää vuosikertaa oleva mainio brittijännäri.
Bill Knox
Turvasaari
Otava 1964 – Otavan taskuromaani 43
Sanctuary Isle 1962
”Argyllin kreivikunnan poliisilta saapuu kiireinen avunpyyntö Glasgowiin: rauhoitetun Turvasaaren vartija on löydetty kuolleena, myrkytettynä. Kaikki viittaa murhaan – mutta mitä syytä on ollut murhata lintujen parissa elävä vanha merikapteeni? Ylitarkastaja Colin Thane ja tarkastaja Phil Moss, Glasgowin poliisin koeteltu parivaljakko, ryhtyvät selvittämään mysteeriä. Paperinpala, johon kapteeni Tinemann oli suorittanut yksinkertaisia laskutoimituksia, osoittautuu johtolangaksi, joka avaa yllättäviä näkymiä, lähettää Thanen pikamatkalle Sveitsiin ja johtaa huikaisevan jännittävään loppunäytökseen Turvasaaren vesillä.
Bill Knox kuvaa poliisin työtä aidosti ja vakuuttavasti ja sijoittaa tapahtumansa todentuntuiseen miljööseen. Hän jatkaa ansiokkaasti englantilaisen jännitysromaanin maineikasta perinnettä.”
Takakannen viimeinen lause kuvaa hyvin kirjan ansioita. Käsillä on mainio brittijännäri. Juoni on selkeä, lukijan ei tarvitse selailla kirjaa taaksepäin ja miettiä, mitä tapahtuikaan. Viihteellisten kirjojen täytyykin olla tällaisia selkeitä. Äyniekat pohdiskelkoot ja huvitelkoot muilla areenoilla.
